Niinku ny esimerkiks joulutarrojen ostos. Noit punasii tähtii oli arkis monen kokosii ja mää suunnittelin kuin hianoi tähtitaivai mää niist joulukirjeisiin sommittelisin. Totuus valkeni, ku hommiin ryhdyin. Noi piänet, mitkä tosa ny on arkeis jäljel, ei ollu tarroi ollenkaa! Pelkkii kiilletöhäyksii arkin pinnal. Jos oikeen askarrella tahtoo, ni voihan ne leikata saksil irti ja yrittää sit irrottaa pohjapaperist. Mut on se aika toivotont.

Sit noi hopjanväriset. En tiä oliks ne jossain kaupan telinees vuastolkul kuivunei. Tähret mureni palasiks, ku niit irrotti. Muutaman valitun sanan kyl sanosin!

Joka joulu, ku mää saan paketit ja kortit valmiiks, mul on enempi joulutarroi ku oli alottais. Tää prosessi kestää mul ainaki kaks viikkoo ja joka kauppareissullani ostan uusii. Millään en voi vastustaa kiusaust; taas löytyy entist kauneempii.

Joulutarrat on mul suaranainen heikkous. Tai siis yks niist.