Nykymaailmassa ei enää riitä, että teet tai teetät toisella jonkun homman. Sitä pitää myös kriittisesti arvioida ja antaa siitä palaute.
 
Opiskellessani olen yrittänyt totutella itseäni nykyaikaiseen koulumaailmaan. Esimerkki: Koulutoverini on saanut tehtäväkseen lukea yksi musiikkikritiikki ja tehdä arvio, miten kriitikko on onnistunut tehtävässään. Minun puolestani on analysoitava koulutoverini teksti ja arvioitava, missä kohdin hän on onnistunut hyvin arvioidessaan kriitikon kritiikkiä ja missä seikoissa olisi ollut vielä parannettavaa. Opettaja seuraa tätä sessiota ja pystyäkseen antamaan minulle arvosanan tarkkailee koko ajan, miten osaan rakentavasti kritisoida toverini tapaa arvioida alkuperäistä musiikkikritiikkiä. Minulla menevät aivot solmuun! Ihmekö sitten, että jo viisi vuotta olen toivonut, että saisin joskus viettää aikaa ja leppoisasti rupatella niin kirjoittamisesta kuin muustakin tämän ilmeisen lahjakkaan, monitaitoisen ja verbaaliakrobaattisen porukan kanssa. Saisin unohtaa arvioinnin ihan tykkänään!
 
Säälinsekaisella sympatialla ajattelen sitä koulutoveriani, jonka opponentiksi minut tulevassa seminaarityössä nimetään.Täällä kotiyrityksessä kun olen tottunut vain kylmästi etsimään tekstistä kirjoitusvirheet ja pahimmat kielikukkaset. Aikataulut ovat useimmiten tiukalla, joten homma on myös tehtävä äkkiä. Nopeaan suoritukseen piiskaa sekin tosiasia, että tekstit vielä täytyy printata vaikkapa 87 kappaleena ja lajitella ne oikeisiin economy-kuoriin ja viedä lähimpään asiamiespostiin, jonne on matkaa 12 kilometriä ja jossa postiauto poikkeaa klo 14. Ja kello sattuu olemaan kahtakymmentä vaille. Vaihtoehtoisesti kello saattaa olla 00.27, silmiäni särkee ja haluan nukkumaan.
 
Siinä en paljon kaunopuheisia arvioita tekstikokonaisuuden onnistuneisuudesta anna tyyliin: Hienosti olet saanut pidettyä tämän tarinan kasassa ja sisällyttänyt kappaleisiin rakenteita, jotka mielenkiintoisella tavalla tuovat aivan uudenlaista näkökulmaa kyseiseen siltaremonttiin. Ei. Minä panen punakynäni viuhumaan ja huiskin pilkkuja sinne tänne. Ruksin yli turhia koristeellisuuksia ja korjaan ”yhdys sana virheet”. Joskus tulee annettua suusanallistakin palautetta, että etkö sinä nyt, jumankauta, voi lopultakin uskoa, että MINÄ olen ainoa henkilö tässä huushollissa, joka saa aloittaa virkkeen ja-sanalla. Minulle se on tyylikysymys, mutta työselosteissa tai kokouskutsuissa sitä tehokeinoa et käytä!
 
Koulussa tämän palautteen ja pisteytyksen tärkeyden vielä ymmärrän, siellähän on tarkoitus oppia. Mutta täytyykö sitä olla ihan kaikilla elämän aloilla? Käytin autoni merkkihuollossa 90 000 kilometrin kunniaksi. Tyytyväisenä ajelin sieltä kotiin uuden jakohihnan, vesipumpun ja notkean moottoriöljyn avustaessa yksinäistä matkaani. Laskukaan ei mieltäni kirvellyt, kun tiesin ajoturvani taas olevan pitkään voimassa. (Turva on se 0800-alkuinen puhelinnumero, joka on teipattuna kojelautaani ja josta uskon saavani avun mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos auto sanoutuu irti yhteistyöstä kesken taipaleeni. En tiedä, toimiiko systeemi, mutta ainakin se antaa turvallisuudentunnetta, kun siihen vain jaksaa uskoa).
 
Seuraavana aamuna kännykkääni singahti suunnilleen seuraavanlainen tekstiviesti: Kiitos asioinnista liikkeessämme. Vastaa maksutta viestiin VK janumeroarvio siitä, kuinka tyytyväinen olette kaiken kaikkiaan korjaamossa saamiinne palveluihin. 1=heikoin, 10=paras. Olin höylillä tuulella ja annoin täyden kympin, olivathan huollon pojat kovasti hyvin täti-ihmistä palvelleet. Kului vain muutama minuutti ja sain uuden viestin: Kiitos osallistumisesta kyselyyn. Voitte kirjoittaa avoimen palautteen vastaamalla viestiin VK ja kirjoittamalla perään palautteesi. Enää en jaksanut, enkä viitsinyt.
 
Arviointikokemusteni korkein huippu kai tavoitettiin silloin, kun minulle soitti henkilö, joka halusi yksityiskohtaisen arvion mitään osa-aluetta unohtamatta sen gallup-kyselijän työssäonnistumisesta, joka useita viikkoja aiemmin oli puhelimessa haastatellut minua tyytyväisyydestäni päivittäistavarakauppani tuotevalikoimiin ja asiakaspalveluun.
 

Olette juuri lukeneet blogikirjoitukseni. Kiitän aktiivisuudestanne. Voitte halutessanne arvioida lukukokemuksenne vaikuttavuuden asteikolla 1-10. Pidätän itselleni oikeuden poistaa kommentilaatikostani heikoimmat arvosanat, sekä käyttää parhaita häikäilemättä omiin markkinointitarkoituksiini.  

.