Vieraiden ihmisten virta ei kiinnosta minua.
En jaksa istua marketin rullaportaiden juurella
arvostelemassa ohikulkijoiden talviulstereita.
Harmaita ne ovat kaikki,
yhtä värittömiä kuin kantajansa.
Ei kertakaikkiaan kiinnosta.
Tavalliset ihmiset syntyvät ja kuolevat.
Ja siinä välissä katsovat salatut elämät,
ryntäävät ostoskeskusten avajaisiin
ja hakevat mistälieviipurista halpaa coca-colaa.
Anteeksi vaan,
mutta minä en jaksa.
 
Minut on luotu Suuriin Kohtaamisiin,
tarkoitettu Tappaviin Eroihin,
Järisyttäviin Jälleennäkemisiin.
 
Minun elämääni, jos kuka aikoo,
on tultava niin, että seinät kaatuvat.
Ja poislähtiessä -leonidien yönä-
tykitettävä taivaalta viimeisetkin tähdet.
Haluan ihoni nousevan kananlihalle
jo aavistaessani tapaamisen,
vaikka se on vielä päivien päässä.
 
Olen enimmäkseen yksin.
Se on hinta, jonka maksan,
kun vaadin isoja alkukirjaimia.
 
 
 

                                                      Riitta Mikkola

 

.