Ajattelin oikein pyhittää lepopäiväni, ojensin jalkani mukavaan asentoon sohvalle ja tartuin Olavi Rimpiläisen kirjaan. Siihen on koottu piispan saarnoja ja puheita eri tilaisuuksista.
 
Pääsin kunnialla sivulle 70, mutta sitten kuohahti! Eikä nyt ole kyse naispappeudesta lainkaan, vaan säkeistä, joita Rimpiläinen siteerasi:
 
Maailma on kaunis ja hyvää elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita….
 
Ja kehtaa pappismies väittää, että tämä on Eino Leinon runo! No ei todellakaan. Tekstin on kirjoittanut Vexi Salmi ja alun perin Irwinin esitettäväksi. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun Vexin lyriikat pannaan Leinon nimiin. Uskokaa nyt jo hyvät ihmiset ja piispatkin, että kaikki riimirunot eivät ole Leinon tuotantoa; joutuu Armas Eino Leopold tuon tuostakin kääntymään levottomassa haudassaan. Eikä varmaan ole Vexistäkään tämä mukavaa.
 
Kyseisen kirjan nimi on muuten ”Sanon enkä perruuta”. Nyt olisi piispallakin pieni perruuttamisen paikka. Helvetti, että minua risoo, kun yhtenään saa olla oikaisemassa!
 
.