Kun kuljen kuunvalon halki,
                vain omat askeleeni
                rikkovat huurrehiljaisuuden.
                Varoen puhallan
                huvimajan kuuraiseen ikkunaan
                mustan aukon
                       ja kurkistan sisään.
 
                Siellä se on.
                Kuin ilkikurisesti kikattava pieni tyttö
                liehuvahelmaisessa hameessaan.
                Se kesä, joka meiltä katosi.
                Koko tuoksuva kurjenpolviniitty,
                jonka yli ei koskaan ehditty
                                  kävellä käsikkäin.
 
 
 
                                         Riitta Mikkola
 
 
.