Koskaan en ole haukkunut poliiseja tyhmiksi. Pois minusta sellainen. Jos nyt joskus olen heittänyt jonkun poliisivitsin, niin senkin hyväntahtoisesti ja vain, jos se on ollut kyllin hyvä. Mutta nyt on lähellä se hetki, että liityn virkavaltaa mollaavien kuoroon. Itse asiassa se on juuri nyt.

Kuten kaikki varmasti ovat kuulleet, täällä Salossa sattui ikävä tapaus. Täältä löytyi vauva. Kerrostalon pihasta, penkiltä, kissankarvaiseen fleeceen käärittynä. Päähenkilö on nyt turvaisesti sijaiskodin lämmössä ja poliisi etsii kuumeisesti ”oikeita” vanhempia. Tässä katkelma tämän(kin) päivän uutisointia:

”Poliisi epäilee, että vauva ja hänen äitinsä ovat Salon lähialueelta. – Löytöpaikka on sellainen, että se pitää tietää, Olkinuora sanoo.”

Ja ihan rikosylikonstaapeli on tämä Olkinuora. Miten niin pitää tietää? kysyn minä.

Jos minä (esimerkiksi) nyt sattuisin putkauttamaan maailmaan lapsen, kovin odottamattoman ja ei-toivotun, niin mikä estäisi minua toimimasta vaikkapa näin: Ajaa hurauttaisin moottoritietä Helsinkiin, poikkeaisin jostain satunnaisesta liittymästä ja eksyisin jollekin ventovieraalle kerrostaloalueelle. Kurvaisin siellä yhteen pihaan ja jättäisin nyyttini penkille. Eikö jokaisesta kerrostalopihasta löydy jonkinmoinen ruostunut penkintrönö? Tai ainakin toisesta pihasta, jos ei ensimmäisestä. Ja sitten vaan kaasuttaisin pois paikalta ja yrittäisin löytää takaisin kotiini.

Eikö ihan samoin voisi tehdä hesalainen, turkulainen körötellä pitkin hämäläisten härkätietä, tai kuka tahansa, mistä tahansa? Poikkeaisi motarilta synkimpään korpeen, jonka eläissään on nähnyt - sellainenhan kai Pertteli on pääkaupunkiseutulaisen mielestä – ja toimittaisi siellä toivottoman tekonsa.

Loppupäätelmä: Poliisit OVAT tyhmiä. Ei sille mitään voi.