Yksityiskohta ristipistotyöstäni jostain kaukaiselta 70-luvulta.

Äitini lienee ollut edistyksellinen ja aikaansa edellä oleva kasvattaja. Miten muuten olisi selitettävissä se, että hän jo puoli vuosisataa sitten oli oivaltanut tai jostain taholta kuullut sen, mikä vasta nyt on kantautunut EU:n suuriin, karvaisiin ja aina höröllään oleviin korviin: ilmapallot ovat lapsille vaarallisia! Ainakaan en muista tätä oppia mistään muualta saaneeni, joten lasken se äidin ansioksi.
 
Tiesin nimittäin jo hyvin pienenä, että ilmapalloon puhkuminen aiheutti, paitsi maailman mustumista silmissä ja hömelöä oloa, myös ilmeisen tukehtumisvaaran. Siksi pidin puhaltaessani kaksin käsin – tiukalla peukalo-etusormiotteella - kiinni pallon suuosasta, ettei se mahdollisen pamauksen sattuessa ampaisisi suoraan henkitorveeni. Onko olemassa jotain tilastoa siitä kuinka usein näin on käynyt, sitä en tiedä? Mutta mahdollistahan se toki on.
 
Nyt EU on kieltämässä alle kahdeksanvuotiailta ilmapallon puhaltamisen huvin. Miten se tämän säännön toteutumista sitten aikookin valvoa. Jos alle kahdeksanvuotias tukehtuu ilmapalloonsa, syy on holhoojien eikä esimerkiksi ilmapalloteollisuuden (hieno sana muuten, jotenkin kevyt ja leijuva), näin se kai menee. Meiltä ei palloja sentään kielletty, eikä serpentiiniäkään, vaikka sekin voi olla vaarallista, jos sitä liikaa vaikkapa suuhunsa tunkee. Vappua saimme siis viettää, eikä vanhaan hyvään aikaan vuodenkierrossa muita karnevaaleja ollutkaan!
 
Oikein tunnen jälkijättöisiä pelon väristyksiä miettiessäni mitä kaikkea EU olisikaan voinut meiltä lapsilta kieltää, jos olisi ollut jo silloin tämän mantereen kiusana. Ajatellaan nyt vaikkapa kaarnaveneiden veistämistä tylsällä linkkuveitsellä tai jollain suuremmalla, isältä lainatulla Mora-puukolla. Puhumattakaan kurkottelemisesta äyräittensä yli tulvivien sarkaojien ylle näitä venhoja uitettaessa. Eipä ollut isovesidirektiiviä silloin. Ainoat rajoittavat seikat olivat vanhempien ankarasävyiset varoitukset, mikäli olivat muistissa tärkeää laivastoa päämääräänsä ohjatessa. Niistä poikien väsäämistä lautoista en nyt edes viitsi kertoa.
 
Pajupillit olisi varmaan julistettu pannaan. Syynä nuo samaiset teräaseet ja jokin mahdollisesti haitallinen aine, jota sai suuhunsa siitä kuoren alta pillillä soitellessa. Pahalta se ainakin maistui! Voikukkaskiehkuroiden loihtiminen vesiämpärissä olisi kielletty ainakin kymmenvuotiaaksi asti; ämpäriinkin voi hukkua, vaikka Irwin toisin väitti.
 
Entä kaikki puissa kiipeilyt ja nuotioleikit pimeissä metsissä. Tulisoihdut, joiden valossa juostiin pitkin syysmärkiä polkuja. Se liittyi johonkin leikkiin, jota en enää muista. Ja jos EU:n talviurheilukomissaari olisi sattumalta löytänyt tiensä/latunsa vaikkapa Mullivuorelle (jota tosin pidän melko epätodennäköisenä), niin sulkupuomit olisivat hetkessä ilmestyneet ainakin hurjimpaan mäkeen. Siihen, jonka kovaksi jäätyneissä töyssyissä puusukset paukkuivat ja lähellä latua kasvavat männyt vain vilahtelivat silmissä sitä alas laskiessa. Kun tällä järjellä nyt asiaa ajattelen, en yhtään ihmettele, että talvi-illan alkaessa hämärtyä äiti jo vähän huolestuneena odotti joukkoaan ja näytti helpottuneelta kun lumiset vanttuut vihdoin olivat rivissä kuivumassa puuhellan tangolla.
 
Kiitos äiti, että varoitit! Kiitos, ettet kieltänyt! 
 
.