Kello 01.06. Tuulikin ja Hildan päivä. Puolikuu. Asteita mittarissa – 14,5 celciusta. Heikkoa lumisadetta. Koira hyppää alas sängystä. Tepsuttelee takaovelle. Tepsuttelee etuovelle. Takaovelle.
 
-         Mikähän ton koiran on?
-         Tä?
-         Mikä koiran mahtaa olla kun juaksee ovelt toisel.
-         …ummppphh…..äh…(hiljaisuus)
 
Heitän täkin päältäni ja pomppaan ylös. Puen ulkoiluhousut, toppatakin, villasukat ja kumisaappaat. Otan taskulampun. Koira nostelee tassujaan ovella malttamattomana.
 
 
Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun koira on tehnyt molemmat tarpeensa, kaivanut jäniksenruokintapaikalta jäätyneen kaalinlehden ja syönyt sen, pyytänyt jääkaapista nakinpalan (kakkapalkka) ja asettunut tyytyväisenä nukkumaan omalle sohvalleen.
         
      -   (hiljaisuus)
-         Eipä koiranomistaja paljoo korvaas lotkauta, ku koiran yällä paskahätä tullee.
-         Tä?
-         Sanoin, et eipä koiranomistaja paljoo korvaas lotkauta, ku koiran yällä paskahätä tullee.
-         Paskahätä?
-         Nii just.
-         Tä?
-         Öitä vaan itelles. 
 
.