Nojatuolissa ei enää pystynyt istumaan, koska traakkipuun terävät lehdet törkkivät silmiin. Samainen huonekasvi täytti koko kukkapöydän ja oli kaiken aikaa putoamisvaarassa. Ikkunaa kukkaviidakon takana oli pesty viimeksi ties koska (lue: tuskin koskaan). Laseissa ja niiden välissä oli kärpästen jätöksiä jäännöksistä puhumattakaan. Uudet verhot odottivat silitystä ja ripustamista.

Olohuoneen%20rymsteeraus%20006.jpg

Rymsteeraus on mieliala. Se on suurelle inspiraatiolle sukua oleva kokonaisvaltainen tunne. Se antaa ihmiselle karhun voimat ja saa ryhtymään kaikkeen uskomattomaan. Jättimäiset saviruukut siirtyvät. Sohvat liukuvat kevyesti. Siivousrättejä ja vaahtoavia pesuvesiä velloo ympäriinsä. Ponnistuksia siivittää varmuus siitä, että toimenpiteiden jälkeen kaikki on uudestisyntynyttä ja somaa.

Olohuoneen%20rymsteeraus%20003.jpg

Kiitos pimeästä päivästä! Jos auringon on vielä joskus pakko paistaa, niin toivon ettei ainakaan vielä huomenna. Parikin päivää saisi mennä siinä uskossa, että ikkunat ovat todella noin kirkkaat. Kun on kiivennyt porrasjakkaraa ylös ja alas noin 48 kertaa jalkaterät jomottaviksi (jalkojani ei ole tarkoitettu edes tasamaalla kävelemiseen, luulen), niin ansaitsisi saada hyvän mielen. Ensimmäisenä kirkkaana päivänä laseissa näkyy kuitenkin outoja tahroja ja lääpimisjälkiä.

Olohuoneen%20rymsteeraus%20002.jpg

Onnellisena käännyn katsomaan uutta näkymää. Ei haittaa vaikka ne terävät lehdet edelleen melkein yltävät istujan nenälle ja muutama supputraakkipuun alku edelleen joutuu aloittelemaan kasvuaan pöydän alla!

Olohuoneen%20rymsteeraus%20007.jpg

Selkäni takana on kuitenkin vielä työmaa: Voisiko olla mahdollista sijoittaa pöytä ja tuolit niin, etteivät ne olisikaan pituus- eivätkä leveyssuunnassa, vaan vinottain? Hmmm, tänään en enää jaksa…