Vaikkapa näin:
Henkilöt: viisi naista, ikähaarukka 54-84
 
Ensimmäiset kaksi minuuttia kauhistuneita ilmeitä ja epätoivoista nappuloiden painelua. Vanki Ykkönen ilmoittaa, että hänellä iskee paniikki. Vanki Kolmonen sanoo, että samoin. Kaikki sanovat toinen toisilleen, että nyt otetaan rauhallisesti, eikä hätäännytä.
 
Kolme minuuttia tutkitaan kuumeisesti hätäohjeita ja yritetään soittaa ilmoitettuun numeroon. Vanki Kolmonen huomaa kauhukseen, ettei hänen kännykässään ole kenttää. Vanki Ykkösen puhelimessa on, mutta sieltä kuuluu vain hiljaisuutta, numero ei edes hälytä. Painetaan summerinappia. Painetaan uudelleen summerinappia. Odotetaan. Mitään ei tapahdu. Mietitään voiko hissistä loppua happi? Tuntuu, että voi.
 
Vanki Viitonen ilmoittaa menevänsä seinästä ulos. Hän saa vedettyä liukuoven sivuun, mutta sen takana on metalliseinä. Seinässä on sentin rako, ehkä hissikuiluun. Vanki Viitonen sanoo, että sieltä varmasti tulee vähän ilmaa. Kaikki vakuuttelevat, että varmasti tulee. Vanki viitosen on pidettävä ovista kiinni, muuten ilmarako menee umpeen. Hänen sormistaan huolestutaan. Vanki Kakkonen luovuttaa huivinsa ja se tungetaan oven rakoon.
Taas on saatu kulumaan minuutti.
 
Vanki Kolmonen painaa taas summerinappia. Odotetaan. Jostain katonrajasta kuuluu, särisevä ääni, josta ei saa selvää. Tehdään nopea ilmoitus tilanteesta: osoite, hissi, viisi henkilöä. Särisevä ääni sanoo taas jotain. Vanki kakkonen riisuu päällysvaatteitaan ja muut seuraavat esimerkkiä. Seinässä palava lamppu kuumottaa. Lämpötila nousee koko ajan. Vanki Kakkonen muistaa, että hänellä on laukussaan markkinalakritsia. Harkitaan syötäisiinkö sitä. Todetaan, ettei kenelläkään ole juotavaa. Ei syödä lakritsia. Päätetään, että heikotustilanteessa sitä syödään. Hississä ei mahdu pyörtymään. Menikö taas minuutti?
 
Puhelin hälyyttää! Se on vanki Nelosen kassissa. Nelonen kertoo sisarelleen rauhallisesti, olevansa kyläilemässä. Tosin juuri nyt hissiin jumiutuneena. Että, tietääkö kyläpaikan emäntä? Kyllä, hän on hississä myös! Vanki Nelonen nauraa heläyttää iloisesti, kaikki muutkin säestävät. Vanki Kolmonen painaa pitkään summerinappia. Särisevä ääni sanoo jotain. Vanki kolmonen kysyy, onko apua edes tulossa. Ääni lupaa soittaa huoltomiehelle ja kysyä aikataulua. Tai jotain sinnepäin. Vaihdetaan välillä paikkoja, jotta halukkaat pääsevät lähemmäs ilmarakoa. Jumalauta, sanoo vanki Kolmonen, kuollaanko me tänne?
Mietitään, miten kauan on oltu hississä. Tutkitaan kelloja. Kaikkiaan noin kymmenen minuuttia.
 
Ääni katon rajassa puhuu taas! Tulkitaan sen sanovan, että huoltomieheltä kuluu vielä matkaan noin parikymmentä minuuttia. Nauretaan hysteerisesti. Muistellaan naista, joka jäi hissiin vuorokausiksi ja joi siivousämpäristä. Annetaan sympatiaa Chilen kaivosmiehille, jotka olivat kaksi kuukautta kuudensadan metrin syvyydessä. Nauretaan hysteerisesti. Vanki ykkönen kokeilee soittaa miehelleen. Mies ei usko tilannetta, koska taustalta kuuluu naurua. Ajatelkaas, sanoo vanki Ykkönen, jos se huoltomies ajaakin kolarin, eikä tieto kulje. Ajatellaan siunaavin ajatuksin huoltomiehen matkaa. Miten paljon on kulunut siitä kahdestakymmenastä minuutista? Viisi? Ei ole totta!
 
 
Kukaan ei enää tiedä mille nauretaan. Nauretaan kuitenkin. Hysteerisesti. Puhutaan, siitä miten nauraminen varmaan kuluttaa happea liikaa. Yritetään olla vakavia. Mietitään miksei särisevä ääni voisi pitää jotain yhteyttä. Kirotaan se. Ei katsota enää kelloa. Puhutaan. Nauretaan. Yritetään muistaa hengittää…
 
Vanki Ykkönen sanoo tuntevansa ilmanvirran kuilusta. Vanki Kolmonen kokeilee kädellään. Muutkin kokeilevat. Tuntuu selvästi! Uskotaan, että huoltomies on tullut ja avannut oven hissikuiluun. Ihan varmasti on tullut! Kuunnellaan tarkasti. Ei kuulla mitään.
 
Vanki Kolmonen huomaa sääriensä korkeudella miehen hymyn!. Miten ihanaa nähdä kasvosi jälleen!, hän sanoo miehelle. Nauretaan ja hihkutaan. Mies sanoo siirtyvänsä kerrosta ylemmäksi. Vanki Viitonen sanoo, ettei ole koskaan ennen ilahtunut näin paljon miehen näkemisestä.
 
Vankilan seinään ylös avautuu aukko. Luvataan kiivetä, ettei miehen tarvitse hakea rappuja. Katsotaan hiukan epäröiden vanki Viitoseen ja huolehditaan hänen leikatuista lonkistaan. Vanki Viitonen kimpaantuu ja kiipeää ensimmäisenä. Annetaan taustatukea. Tartutaan riemuiten miehen käsiin ja noustaan ylös. Miksei ole kameraa, manaa Viitonen, ei enää vanki. Huomataan, ettei muistettu veisata virsiä. Ai niin, se happi.
 
Täristään. Juodaan kahvikonjakkilikööriä  vihreäjalkaisista laseista. Keitetään perunoita. 
 
.