Että missäkö olen piileskellyt? Olen maannut selälläni lasipöydän alla ja lukenut pöydälle ylösalaisin asetettua Alastalon salissa – romaania. Kieltämättä valaistusolosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset ja sivujen kääntäminenkin aika työlästä. Mutta onpa ollut mukava asento, eivätkä kädet ole puutuneet nimeksikään.
 
Pirkan lukijat ovat suorastaan villiintyneet huomattuaan, että Niksi-Pirkkaan kelpaa mikä tahansa merkillinen päähänpisto ja siitä vielä palkkiokin heruu. Nyt näyttääkin olevan menossa suoranainen kilpailu siitä, kuka saa hulluimman idean tönäistyä yli kuvitellun julkaisukynnyksen. Viimeisimmän osakilpailun voittajaksi olen valmis julistamaan tämän:
 
”Laita kirja ylösalaisin lasipöydälle ja asetu pöydän alle selällesi. Voit lukea mukavassa asennossa käsien väsymättä.” Pirkka 6-7/2012
 
Itse tietenkin seuraan tätä jaloa kisaa sivummalta apeana kuin rampa poika pelikentän laidalla siinä runossa, jonka nimeä en muista. Minua kun ei tähän pallopeliin ole ikinä huolittu mukaan, vaikka mielestäni niksini ovat hienoja jos mitkä. Enää en osallistu, vaikka pyytäisivät, keksikööt itse vitsinsä. Jos kapinen Plussa-korttini ei olisi Visa-kortin yhteydessä olisin sen jo saksinut kahtia ja heittänyt roskiin. Jotain rajaa sentään!
 
Toden sanoen en omista lasipöytää, enkä aio sellaista edes lukutelineekseni hankkia. Se ei sovi sisustustyyliini (tyyliin?) ja ikkunoiden pesussakin on ihan tarpeeksi tekemistä. Mutta ehkä olisi joskus luettava se Alastalon salissa; kuuluisi varmaan sivistykseen (sivistykseen?).
 
 En aio myöskään telttaretkellä pingottaa sukkahousuja lehtipuusta toiseen saadakseni nelimetrisen pyykkinarun. Sirottelen sensijaan pitsipöksyni suoraan sinne koivun oksille. Näyttää paljon esteettisemmältä.
 
.