Otin sitten trikkikuvan, kun en aitoa saanut. Vielä.

Sininen sohva, joka viime viikolla raahattiin sisään, on auttanut suuresti meitä sivistymään. Se sijaitsee sopivasti reitillä ruokapöydästä työhuoneisiin ja sen kutsua pienelle ettonelle on helppo noudattaa. Kun siinä kaukosäädintä näpäyttää, niin alkaa YleSuomi suoltaa uutista ja monenmoista informaatiota. Eilen tuli kuunneltua viikon luontoäänen, ilveksen, esittely. Ihan selkäpiitä karmi se mouruna, kuunnelkaa vaikka tästä.
 
Iltahämärissä Aviomies saapui kotiin intoa uhkuen ja ilmoitti, ettei ilvestä tarvitse nyt enää radiosta kuunnella, kun se kuuluu livenä. Oli kuulunut. Ja vielä näkynytkin. Suurikokoinen ilves oli tassutellut tuosta kotipellon yli ja mourunnut mennessään. Hanki oli sitä välillä kantanut, mutta toisinaan oli leveäkin tassu uponnut. Miestä harmitti ettei hänellä ollut kameraa matkassa ja minua harmitti, etten minä ollut. Olisin halunnut myös sen tupsukorvan nähdä. Nurkissa on pitkin talvea näkynyt kahden kokoisia ilveksen jälkiä, tämä todennäköisesti oli se suurempi.
 
Iltamyöhällä kävin vielä pihalla kuuntelemassa, mutta metsä oli vaiti. Tänäänkin tähyilin sen reittiä samaan aikaan. Ilvestä en nähnyt, mutta auringonlaskun kylläkin.