Postilaatikkoon alkoi jysähdellä Atelier Goldner Schnittin kuvastoja. Niitä, joissa on liimattuna kangasnäytteitä ja jotka pyydetään palauttamaan viiden päivän kuluessa. Koska olen niiden tulon joskus saanut tyssäämään, niin ihmettelin että miten niitä taas! Päätin etten ainakaan palauttelemaan ryhdy. Vaan mitäs niille teet, jätepaperiinkaan eivät metalliselkämyksineen kelpaa. Ongelmajätettä suorastaan.

 
Soitin siis asiakaspalveluun. Selitin asiani vähän tärkeäntuntuiselle naishenkilölle, joka asiakasnumeroni saatuaan ryhtyi tutkimaan tiedostojaan. Sieltä kävi ilmi, että kuvastot oli lähetetty ystäväni pyynnöstä. Minä tietenkin heti tivaamaan, kuka tämä tällainen ystävä on. Se oli Wilma-täti! Mainio Wilma-tätini, 83 vee. Sovimme, että minut nyt kuitenkin poistetaan postituslistalta.
 
Minulle tuli oikein kuuma aalto, kun aloin miettiä millaisissa vaatteissa olin viimeksi mahtanut tädin luona käydä. Tyylitajuisena ihmisenä hän oli varmaan huomannut, että näytän huutolaiskakaralta ja vihjaisi nyt siskontytölle miten tämän ikäisen naisen kuuluisi pukeutua. Vaan kun vaatetukseni on ihan tietoinen valinta, eikä johdu siitä etten tietäisi tyylikkäitäkin vaatteita olevan tarjolla. Päässäni ovat sellaiset käsitteet kuin tyylikäs ja tylsä alkaneet kummasti lähetä toisiaan. Enkä halua olla tylsä. Vaatteet, vaatteet on mun aatteet, vai miten se meni?
 

Tai pitäisiköhän kysäistä Wilma- tädiltä mistä hän sai tämän idean. Wilma-täti on kyllä kerrassaan mestari saamaan ideoita. Viimeksi kun tapasimme hän kertoi keksineensä uusiokäytön surunvalitteluadresseille: Niiden värikkäät silkkinauhat voi aukaista solmuistaan ja kutoa niistä poppanan! Siis tällaista kekseliäisyyttä minä suuresti ihailen!