Tää tapahtus myähään viime syksyn, siks täsä on syksynen seittikuva.
 
Olin saannu velipojalt kukkasen alkui istutettavaks tyäsisäänkäynnin penkereeseen. Olivat varronnee jo mont viikkoo pihanurmikol muaviruukuis maahan pääsyy, tai siis pitkät rontit oli jo juurtuneekki. Alko olla viime hetki pistää ne maahan ennen talventulloo.
 
Ain (siis tosi harvoin) ku mei tehrään yhres pihatöitä, meitil on tämmönen tyänjako: Mää hoitelen kihvelin, rautaharavan, lehtiharavan, ruahonleikkurin, kanken, hankon, harvennuskuakan, istutuslapjon (jos se on löyryksis, yleensä ei ole), oksasakset, kastelukannun ym. piänkaluston. Isäntä ajjaa kaivurii.
 
Koska kone on käynnis ja isännäl Novat (meitin nimitys ratiokuulosuajaimil) päässä, ni mei ei voira paljoo puhumal kommunikoitta. Yritettään vaan tulkita heikoi signaalei ja vähä vahvempiiki. Jos isäntä esim. pysäyttää kaivuris ruahokasan viäreen, se tarkottaa, et mun kuuluu jollain konstil mättää ruahot sihen kauhaan. Hän kuuntelee Novaa sil aikaa.
 
Isäntä oli koukassu mul kauhan kans istutusläntin nurmikkoon ja mää olin törkänny taimeni sihen. Ku kattelin meitin kättemme töitä, ni ei näyttänny kovin siistilt se lopputulos. Sain viästittyy isännäl, et hakis takapihalt kasast kaikkein hianoint hiakkaa. Viimeistelisin sen kans tän homman.
 
Koht tulikin lasti kovan pörinän kans ja kauha pysähtys mun tyämaani yläpualel. Kattosin kysyväst sinne hyttiin päin, et mikses kippa? Ja nyt tuli se viittoma, mitä mää en ollu ennen nähny, enkä sitä ymmärtänny: Isäntä pyäritti käsivarsias toistes ympäri sillai niinku kakarana uitiin kissaa. Oikeen nopjaan tahtiin. Mää seisoin ihan hoomoilasena, enkä tiänny mitä ols kuulunnu tehrä. Joku assosiaatio tuli Kehruuvalssiin ja Rullaati rullaati- lauluun, mut ne ei nyt tähän sopinnu mitenkä.
 
Isäntä näytti ihan tuahtuneelt, ku joutus avvaamaan kaivurin oven ja huutamaan sen mul oikeen sanallisestas:
 
-         Kiäritäs raaputas sitä santaa siit ny rautaharavan kans niin pal ku tarttet, ni mää viän loput pois!
 
Kiäritäs raaputas. Sitä se tiätystäs merkkas. Ja mää kiäritin raaputin aikani ja näytin sit, et kippa sihen vaan. Mää tartten sen kaikki.
 

Siit istutuspaikast niin kovin kaunist loppujen lopukska tullu. Mut oppesin uuren viittoman. Tiärän sit taas vastasuures. Joskus kahren vuaren päästä.

.