Minua kiinnostaisi kovasti tietää onko joku joskus tehnyt kenttätutkimusta aiheesta "Miten monta kukkavartta voikukkayksilö pystyy kasvattamaan, jos entiset katkaistaan?" Voisin tietysti etsiä netistä, mutta en jaksa koska on jo yö.  

Ajatus ikkunoiden pesusta tai parkettien puunauksesta ei innostanut minua lainkaan. Niinpä päätin tehdä helluntaisiivouksen puhdistamalla nurmikot voikukista. Olen kahden viimeksi kuluneen vuorokauden aikana leikannut ne kaikki vähintään kahteen – osittain jopa neljään - kertaan. Silti minusta tuntuu, että olen sodassa häviöllä. Niskan päälle pääsen luultavasti vasta kun noiden äklöttävänkeltaisten kukkien kukinta-aika tältä kesältä on ohi.
 
Intoa on kylliksi raivoisaan hävittämiseen, mutta kärsivällisyyteni ei riitä koekaniinien merkitsemiseen muovinauhoilla ja katkaisukertojen ylöskirjaamiseen. Niinpä ajattelin, että jos joku on työn jo tehnyt, niin voisi kertoa. Tai jos jotakuta kiinnostaa tutkimus tehdä, niin täällä olisi se kenttä.
 
Ruohonleikkuu ei muuten ole hullumpi tapa tehdä siivousta. Pakkoko niitä ikkunoita on juhannukseksikaan (mikä sanahirviö!) pestä?  Päältäajettavan kojelaudassa on syvennys virvokkeille, ja pärinä antaa mahdollisuuden laulaa aika kovaakin huomiota herättämättä. Ehdottomasti parhaan ruohonparturointilaulun opin jo lapsena pyhäkoulussa. Ensimmäinen säkeistö menee näin:
 
”Mun oli nälkä ja jano, näitkö mun, näitkö mun,
mun oli nälkä ja jano näitkö mun?
Yhdentekevää on uskonsuunta, ihonväri, nimi,
näitkö mun?”
 
Siinä on vetävä sävel, jonka tahdissa on mukava kieputtaa rattia. Säkeistöt seuraavat toisiaan ja niitä riittää. Nälän ja janon tilalle tulee aina uutta, muuten sanat toistuvat melkein samoina. Jos laulu loppuu ennen kuin urakka, uusia säkeistöjä on helppo varioida.
 Ei muuta kuin heleää helluntaita! Ukkosta ja sadetta ainakin on luvassa, ehkä saadaan rakeitakin voikukkia piiskaamaan!
 
 Sammalleimu on kaunis, voikukka on ruma. Siksi jutun lopussa on sammalleimun kuva.