(Sitaatit Salon Seudun Sanomat 28.2.2010, Minna Filppu: Paratiisi paljastaa pakahduttavan rakkauden)
On yks asia, mitä mää en ol koskaan ymmärtäny, enkä vissiin koskaan tulekka ymmärtämään. Se on tää Somerjoen Paratiisi-laulun suuri suasio. Kyl sitä nuarena, just ajokortin saaneena, oli mukava naputtaa sormias pikkufiatin rattiin Bensaa suonissa ja Sorateiden virtuoosin tahtiin, mut sit tää:
”Kun mä sinut kohtasin,
oli ilta ihanin,
linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu…”
”Rauli ”Badding” Somerjoen sävellys Paratiisi on ollut vuodesta 2000 valtakunnallisten radio- ja televisiolähetysten, tanssilavojen, konserttisalien Ja ravintoloiden soitetuin kappale. Soittomääristä pitää listaa Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry, joka on kirjannut Paratiisille soittokertoja noin 5000 joka vuosi.”
Ja minkä ihmeen takia? Mää en nää täsä laulus mittään ihmeellist, enkä ainutlaatust. Linnutki laulaa kuutamol, mikä on mun miälest aika outo luannonilmiö.
” -Minulla ei ole mitään muistoa mistään merenrantarakkaudesta. Olen järvi-ihminen, mutta otin tekstiin meren, joka on isompi ja globaalimpi juttu. Runoilijan täytyy lavastaa ja tehdä eri miljöitä ja maisemia.
-Tekstissä on tietynlainen nuoren ihmisen kainous ja suloinen romantiikan ajan ujous. (Arja Tiainen)”
Just joo. Se siit juur puuttuu. Vast on kohdattu ja heti ollaan menos johonki vaattei riisumaan. Kaveri miättii, et nyt tää onnistuu. Muu melkein äklöttää. Jos tää on romantiikkaa, ni mul on varmaan joku väärä käsitys. Siis joko romantiikast tai näist sanoist.
”Baddingin kitaristi 1970-luvun alussa oli somerolainen Antti Toukkari, joka kuvaa vuonna 1974 julkaistulla Näin käy rock&roll –levyllä olevaa Paratiisia täysosumaksi. Myös hän vertaa sen yksinkertaisuutta Beatlesin Yesterdayhin ja uskoo kappaleen nousseen suomen soitetuimpien listoille lopullisesti, koska nousu on ollut pitkä ja hidas.”
Siis näit kappalei mää en sentään mainittis samana päivänäkä! Täsä voi ny vaan toivoo, et lasku olis lyhkänen ja nopja.
Oliskohan täsä ny käynny vähä niinku Satopään kansakoulus joskus kuuskytluvul. Opettajal oli tapana laulutuntien (siis oppiaine oli sihen aikaan laulu, ei musiikki) päätteeks ain kyssyy, mikä laulu mei viäl tahrottais laulaa. Kukkaan ei ehrottanu mittään, kaikki vaan kääntys kattomaan Mustosen Harrii. Kaikki tiäsi, et Harri ehrottaa Oolannin sottaa, ja sen annettiin ain se tehrä. Sit taas kerran kolmellasadalla laivalla seilas engelsmanni Suamemme rannoilla ennen ku päästiin välitunnil.
Jos meil on nyt joku kansanosa, mikä ain ja joka paikas tahtoo kuulla Paratiisin, eikä mei toisinajattelijat viititä ennää eres mittään muuta toivoo. Kuunnelkoot nyt taas sit sen luritukses. Renkutus mikä renkutus.
.
Kommentit