Kes%C3%A4%20jatkuu.%20Kes%C3%A4%20009-no

 

Pellonpiennarpäivä

Söin tulikuumaa grillimakkaraa ja join zero-colaa päälle. Jättiläispaarmat pureskelivat selkäni pahkuroille, vaikka huiskin niitä lakkaamatta mustalla lippalakilla, jossa oli valkoisella teksti ”Sucros sokeria luonnosta”. Konsulenttityttö jakoi niitä jokaiselle, mutta vain minun kohdallani kysyi, että otatko sinäkin? Näytinkö jotenkin sellaiselta henkilöltä, joka ei kuulu joukkoon?

Yara –mies esitteli täsmälannoitteita ja liotti näytteeksi fosforijauhetta veteen. Pullo kiersi ringissä, mutta kukaan ei ryypännyt. Eikä irvistelty lain. Yara –mies jakoi muovipusseja, joihin voi sulloa pestyjä ja kuivattuja (käsitin kyllä, että vain pyyhkeellä kuivattuja, ei sellaisia kuin teeaineeksi!) sokerijuurikkaan naatteja. Jos pussin postittaa maanantaina tehtaalle, saa torstaina sähköpostiinsa laboratoriotulokset. Näin tulee tietämään, mitä kasvusto on vailla. Perustutkimus maksaa vain seitsemänkymppiä.

Mieslauma valui sitten hiljalleen kylvökoneen luokse tutkimaan säiliöitä ja suuttimia. Siis sen kylvökoneen, joka liruttaa nestefosforia kylvövakoon.  Minä jäin istuskelemaan juottopisteelle ja join vielä yhden muovimukillisen colaa. Nesteytys on tällä ilmalla tärkeää.

 

Pellonpiennarilta

Nappasin ohimennen ruohikosta muutaman ahomansikan. Makustelin niitä samalla, kun kuuntelin kasvihuoneesta kantautuvia ohjeita viiniköynnöksen harventamisesta. Opin myös miten nokkosvedellä lannoitetaan ja kahvinporoilla torjutaan porkkanakemppi. Innokkaimmat haettivat isännällä talikon ja siirsivät valkosipuleita uuteen multaan. Kastelivatkin vielä istutuksensa. Herneet kukkivat jo!

Teimme pitkän tarkastuskierroksen mansikkamaalla ja omenatarhassa. Vadelmapensaat muuten pitävät siitä, jos niiden juurelle kerätään luonnosta kaikenlaista röhnää. Emäntä taisi huudella meitä kahville monta kertaa; tontin runsas puusto oli vielä tutkittava ja tunnistettava ketokukkia. Niin ja sitten oli se hyönteishotellikin…

Päätimme illan mökin rauhaisessa peräkamarissa veisaamalla virrestä 574 kaksi ensimmäistä säkeistöä. Lasten äänet soivat heleästi aikuisten mukana. ”Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan!”