On rantoja,
                 jotka houkuttavat jäämään.
                 Niiden hiekka jarruttaa jalkapohjissa,
                 kun yrität kävellä pois.
 
                 Mitä siitä jos sammuivatkin
                 aamuyön laulut, epävireiset, kesken säkeen.
                 Ja kuunsirppi tylsänä leikkasi
                 taivaan pimeää.
 
                 Sillä aamulla muistat
                 vain naurun, yhteisen ja hillittömän.
                 Ja jalanjälkiä etsit.
                 Todisteita siitä, että olit. Että elit.
 
 

                                                           Riitta Mikkola