”Se mikä tekee erämaan kauniiksi on sinne jonnekin kätketty kaivo.” (Antoine de Saint-Exupery: Pikku prinssi) Tämä on yksi suosikkisitaattejani, jota taas vähän muokkaan:
Se mikä tekee ohrapellon kauniiksi on sinne jonnekin kätkeytynyt ruisrääkkä. Sanotte nyt tietenkin, että onhan se ohrapelto ihan kaunis muutenkin, mutta minulle se on arkipäiväinen.
 
Vaan nyt siellä jossakin on ruisrääkkä. Se ei näyttäydy, mutta kuuntelen sen ääntä illan hämärissä. Ruislinnun ääni korvissani. En muista kuulleeni koskaan ennen. Aviomies sanoo, että kettu tai ilves nappaa sen aivan kohta, koska se ei ole hetkeäkään hiljaa. Ja miten helposti leikkuupuimuri hotkaisee sen poikaset kitaansa. Luin Wikipediasta, että 80% ruisrääkän poikasista tuhoutuu ensimmäisen elinvuotensa aikana. Eikö minulla nyt jo olisi ollut kylliksi murhetta räystäspääskyn pojista. Ne ovat jättäneet pesän ja olen huolissani, kun en ole tänään nähnyt niitä.
 
 
Klo 22.45 kävin kuulostelemassa ulkona. Syvä hiljaisuus.
 
Klo 23.05 katkesivat sähköt ja luulin tämän kirjoituksen kadonneen. Täältä se kuitenkin löytyi. Ja ruisrääkän ääni löytyy täältä.

.