Huom. Kuvan salkku ei mitenkään liity kyseiseen tapaukseen.

Niin kävi ikävästi Jyväskylässä, että joku viaton asiakas oli unohtanut salkkunsa sossutätien reviirille. Kaamea soppa siitä syntyi, kaikki rakennuksesta evakuoitiin ja poliisin pommiryhmä saapui paikalle pillit ulvoen. Koko järjestäytynyt yhteiskuntamme oli vaarassa ja hirveän uhan alla. Uutiset ovat häveliäästi jättäneet kertomatta mitä salkusta loppujenlopuksi löytyi (kirjaston kirja ja Salen kuitti ehkä), mutta sitä pelättyä pommia siellä ei ainakaan ollut.
 
Siellä sosiaalipuljussa on nyt annettu kriisiapua pitkin päivää ja kuulemma vielä huomennakaan ei asiakkaiden kannata aamupäivällä ovelle kolkutella, koska ”tilannetta puretaan” yhä. Mitä helkkarin tilannetta? Eikö se nyt riittäisi, että sossutädit saisivat kaikki vuorollaan – poliisisetien turvatessa taustalla tietysti – kurkata siihen pahuksen mulkkuun salkkuun. Että ei siellä mitään mörköä olekaan. Ihan ystävällinen ja turvallinen nyssäkkä. Vaan ei. Purkaa pitää tätä järkytystä vielä koko porukalla.
 
Kun tätä ihmisten elämää ajattelee, vaikkapa vain omaansakin, niin kyllä sitä täällä monenlaisesta tuhat kertaa pahemmasta joutuu selviämään ihan omin voimin. Tulee vähältä piti- tilanteita ja sitten vielä niitä, jotka ihan kohdalle rysähtävät. Minkäänlaista kriisiapua tai jälkihoitoa ei niihin tarjota. Vaan annas olla kun sossutätien työpaikalle ilmestyy salkku!
 
Ymmärrän toki, että monenlaisia uhkauksia alan työntekijät varmasti saavat kuullakseen, mutta ei sitä nyt ihan kaistapäisiksi tarvitse tulla. Tässä ollan pian tilanteessa, että salkun ostoon ja hallussapitoonkin tarvitaan vähintään nimismieheltä lupalappu. Niin pelottavia ne ovat. Mitä hysteerisemmäksi systeemimme tulee, sitä helpompi sitä on haavoittaa. Pian ollaan kuin isäjänis Lauri Pohjanpään runossa. ”Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki, isäjussi kuin ammuttu viitaan loikki.” (Huomatkaa hieno yhtäläisyys sanoissa haavoittaa ja haavasta, siitäkö runo mieleeni pullahtikin.)
 
.