Tämä postaus pitää kirjoittaa nyt lähes kirjakielellä, koska on suomen kielen päivä ja toisaalta myös hyvin tärkeää, että kaikki ymmärtävät lukemansa.
 
Juttu sai alkunsa tänään facebookissa käydystä keskustelusta. Joku siellä aluksi ihmetteli, miksi hänen kotiinsa tullaan tyrkyttämään uskontoa ja me toiset sitten annoimme hyväntahtoisia neuvoja ongelman poistamiseksi: ”Ei pidä ostaa mitään” ”Ei kannata ryhtyä keskusteluihin” ”Pitää sanoa kohteliaasti kiitos ei” ”Pitää lukita ovi ja leikkiä, ettei ole kotona”.
 
Minäkin esitin oman kantani: jos ei haluu, niin ei tarvii! Aikuiselle ihmiselle ei voi olla ylivoimaista etsiä luettelosta paikallisen Jehovan todistajien seurakunnan puhelinnumero ja soittaa siihen. Riittää, että kyllin selvästi ilmoittaa, ettei kyseisiä vieraita enää halua kotiovelleen, nimi ja lähiosoite, siinä se. Minulle tosin ehdotettiin aikoinaan, että he voisivat muutaman vuoden kuluttua tulla katsomaan, onko kantani muuttunut. Sanoin, että se on aivan turhaa; jos sielunhätäni joskus kasvaa niin suureksi, ilmoitan heille kyllä.
 
Kotini on linnani. Saan lain sallimissa rajoissa tehdä siellä aivan mitä haluan. Voin kutsua vieraakseni kenet tahansa ja antaa myös porttikiellon kenelle tahansa. Meille koti on aina ollut myös työpaikka. Se, että olemme päivällä paikalla, ei tarkoita että kaipaisimme täällä kipeästi keskustelua uskonasioistamme. Kun kiireisenä työpäivänä on tuskin ehtinyt välillä haalareitaan riisua ja on väsynyt ja nälkäinen, ei pikkukengissään, laukku käsivarrella sipsuttava pelastuksenjulistaja aina ole mieluinen näky. Kieltämättä joskus on tehnyt mieli heittää talikollinen sanonko mitä.
 
Vaan ongelmaa ei enää ole. Nuo uskonkerjäläiset ajavat nyt kiltisti kotitiehaarani ohi. Rukoilevat ehkä paatuneen sieluni puolesta. Tehkööt niin, jos se heitä helpottaa. Minäkään en mene tyrkyttämään mitään uskoa, enkä ideologiaa heidän kotiinsa, joten olemme nyt tasoissa (tai sitten minä olen vähän voitolla ). Minulla on onneksi blogi, jossa voin saarnata mitä tahansa.
 

Jos joku välttämättä haluaa leikkiä noita kissa-hiirileikkejä tai kuurupiiloa Jehovan todistajien kanssa, eikä pysty sanomaan heille pahasti eikä hyvästi, niin omapa on asiansa. Aamen.

 

.