Meil on mettästäjien kokous. Vähä outo kyl tää talo, mut kai mei täsä sit asutaan? Äijät on jo pois lährös ovensuus, kum mää kysyn et eiks kokoukses kahveet ollenkaan juara. Jaa juu, ne sannoo ja istuu kaikki takasi tualeilles. Mitä hittoo menin suutani aukasemmaan, mahtaaks mul olla eres pullaa. Sitä paitsi joulukuusi on jo viäty ulos ja se täytyy hakkee takas et saaraan tunnelmaa.
 
Se kuusi on pihal jättiläispahnapaalin päällä. Haen alumiinitikkaat, mut en sittenkä sihen ylety. Anssi on traktorin kans siin pihal ja seurailee mun touhuani. Maas on haljunvärinen munanleikkuri, mikä näkkyy jääneen auton pyärän alle. Anssi sannoo, ettei hän sit ennää ikän meil tulekka, ku toi on ainova tyäkalu, mitä hän on meilt käynny lainaamas. Mul tullee oikeen paha miäli ja sanon et tulisit nys sentään, mul on jossain tuvas vanha kirkkaanpunanen munanleikkuri, kyl mää sitäkin lainaan.
 
Kuusi on saatu sisäl. Ainaki permannol on kauhiastas kuivii kuusenneulasii ja oksanpätkii. Pullaa mää en ny ennää kerki murhettummaan, ku mää olen Astan kans kirjottajakursseil. Tän kurssin vetäjänä on Markku Toikka ja mää ihastun sihen torenteol. Tuijottelen vaan silmiin, enkä opetuksest tiärä tuan taivaallist. Mut Asta on ihastunnu sihen toisseen kurssin vetäjään, kuka hyväs se sit onka. Asta sannoo mul, et sit ku tää toinen seuraavan kerran tullee paikal, hän pistää nauhurist soimaan Nousevan auringon talo. Mää sanon, et se on hiano idea. Mun täytyy varmaan oikeen varottaa Astaa, et tämmösten kurssein päätteeks on ain kovat bileet. Ja mää luulen, et siäl meitil tapahtuu!
 
Mut nyt mun kans täsä vihreil niityi on kaik mun nuaruusaikaset kaverit. Meitil on kesätapaamine. Niin pal hauskaa meitil on, ettei ol huamattu ettei Lasse Lappeenrannast ol tullu ollenkaan. Sit mei vast kovin nauretaan, ku huamataan ettei olla huamattu ettei Lassee Lappeenrannast ol. Mää sanon et mihenkään korsumäkkeen ei täst ennää lähretä. Kelloki on jo pual kymmenen ehtool, eikä uimas ja saunaska ol viäl kukkaan ollu. Eikä menekkä. Vaik tosi kutsuvastas siin lampi välkähtellee ja sen rannal on kirkkaanpunanen sauna.
 
Ihan yksinäs vähä syrjemmäl seisoo mun auto. Kirkkaanpunanen kuussatanen pikku-fiatti. Mun täytyy soittaa isännäl, et tulis hakemaan sen pois. En viitteis sitä tännekkä jättää, enkä mää ol ajokunnos. Mut ei se vasta…ei helkkari vasta… tää ei ny ol torellist… Eikä kyl olekka!
 
 
 Luitte sit sentäs loppuun asti. Yleensä kukkaan ei jaksa kuunnella, kum mää selostan iänikusii uniani.  
 
.