Ongelma:

Uni ei tule millään. Käännät kylkeä. Käännät tyynystä viileämpää puolta päälle päin. Käännät ja väännät kaikkia ajatuksia päänupissasi. Potkit peiton sivuun. Kiskot peiton korviisi. Kokeilet tehdä kuunvalossa varjokuvia seinälle. Suljet silmäsi ja päätät, ettet avaa niitä. Avaat silmäsi ja päätät, ettet sulje niitä. Joskus viimeksi mainittu auttaa nukahtamaan, mutta ei nyt.

Syy:

Suomen kesä on lyhyt. Se alkaa 15. toukokuuta ja päättyy juhannukseen. Öitä, jotka osuvat tälle välille, ei ole lainkaan tarkoitettu nukkumiseen. Näin olen asian käsittänyt.

Ratkaisu:

Vaikka sinulla ei olisikaan meneillään mitään romanttista viritystä tai roihuavaa rakkautta, voit silti käyttää hyväksesi nämä yöt. Nuku vain joka toinen yö. Saat unta kylliksi, jotta et tule sekopääksi tai ylettömän kärttyisäksi. Aktiivisina öinä voit tehdä rästissä olevia kotitöitäsi, askarrella syntymäpäiväkortteja, joita ei päivisin tule tehtyä, vastata sähköposteihin, suunnitella kesäisiä (miksei jo talvisiakin) kokoontumisia ja ohjelmaa niihin, lukea runoja ja ymmärtää ne uudella tavalla, kopioida reseptikansiostasi torttuohjeita, jotka joskus olet saanut ystäviltäsi lähettääksesi ne heille takaisin (he ovat kadottaneet omansa), vilkuttaa ikkunasta varhaisjakajalle, kun hän tuo aamupostisi, miettiä olisiko sittenkin pitänyt ostaa se yksi pussihelmainen mekko ja päättää mennä kokeilemaan sitä uudestaan, tervehtiä blogisi lukijoita oudoilla höpötyksillä, tai vain avata ikkunan ja  keskittyä kuuntelemaan mihin aikaan lintujen konsertti alkaa.

 Hyvää unetonta yötä!