Viime yönä unta odotellessa mietin taas yhtä juttua: Miksi joulu loppuu aattoon, vaikka sen pitäisi siitä vasta alkaa? Ymmärrän kyllä miksi adventtikalenterit päättyvät aattoon, joulun odotus kun loppuu siihen. Mutta nykyään ne ovat joulukalentereita, eikö joulua riitä ainakin loppiaiseen tai jopa Nuutinpäivään?
 
Joulua hehkutetaan lokakuusta asti, ja sitten on vain se rysäys, kun pukki heittää lahjasäkkinsä olohuoneen lattialle. Lapset repivät hetken raivoisasti lahjoja kääreistään, tappelevat niistä vähän aikaa, syövät karkkeja itsensä kipeäksi, ja se on siinä.
 
Miksemme avaisi seuraavana päivänä luukkua, jossa istutaan joulukirkossa, ja kyntteliköt loistavat. Tapaninpäivänä olisi rekiajelu halki nietosten (voi, melkein kuulen kulkusten helinän). Seuraleikkejä ”pikkupyhinä”. Tinan valantaa uuden vuoden aattona. Nuuttipukkeja vielä tammikuun puolella (meillä päin ne ovat putteja, ja ”putistaminen” kuului lapsuus- ja nuoruusajan ehdottomiin riemuihin). Siis minä en suostu lopettamaan jouluani aattoon. En!
 
”Nuutinpäivä on vielä joulupyhiä. Silloin ei saa kehrätä, muuten tulevat lampaat pyörötautiin.” (Nousiainen)
 
.