Kuivurin lattiatasosta on 11 askelmaa ensimmäiselle tasanteelle, jossa on viljavaaka. Vaaka punnitsee siihen tyhjennyssiilosta valuvan viljan 100 kilon erissä ja kippaa sen allaolevaan suppiloon. Sieltä elevaattorit kuljettavat sen haluttuun varastosiiloon sen mukaan miten jakajat on asetettu. Yhteen varastosiiloon mahtuu hehtolitrapainosta riippuen noin 20 000 kiloa viljaa, paitsi kuivurin ulkopuolella oleviin, joihin menee 150 000 kiloa.
Ensimmäiseltä tasanteelta on 46 askelmaa kaatosuppilotasanteen kautta siilojen päälle. Kaikki askelmat ovat aika jyrkkiä ja korkeita. Eivät mitään kerrostaloaskelmia, joita saa lätsytellä vaikka miten monta, että etenee yhden kerroksen verran.
Menen avustamaan isäntää siilon täytössä. Yksi kuivurillinen sopii hyvin siiloon, joten vaaka saa lonksutella sen sinne vaikka ihan yksikseen, mutta kun siiloon sen jälkeen lisätään viljaa on oltava vahdissa. Elevaattorien tukkiintuminen kun ei ole suotavaa ja tietää rutkasti lisää töitä.
Käytännössä homma sujuu niin, että toinen hoitelee vaakaa ja toinen tarkkailee ylhäällä siilon täyttymistä ja loppuvaiheessa tarttuu lapioonkin. Metelin ja välimatkan vuoksi kommunikointi on vaikeaa; joskus olemme käyttäneet radiopuhelimiakin. Tällä kertaa se sujuu näin:
Kiipeän 57 askelmaa ylätasanteelle, jossa isäntä kurkkii arvioiden siiloon.
– Mahtuiskohan tohon viis kippausta. Päästä viis.
– Viistoista, sanon kurkattuani itsekin.
Isäntä pysyy kannassaan. Ei siihen nyt mahdottomia yritetä tunkea. Olkoon menneeksi, viisi kippausta.
Kipitän 46 askelmaa alas. Avaan vaakasiilon sulkijan ja odotan, että vaaka kippaa viisi kertaa 100 kiloa. Kaura sihisee mukavasti valuessaan. Kurkotan sulkemaan siilon (yllän siihen vain kumivasaran varrella). Juoksen 46 askelmaa ylös. Maitohapot iskevät pohkeisiin viimeisillä.
- Taitais mennä vielä toiset viis.
- No enks mä sanonu…
Alaspäin juokseminen on taitolaji enemmän kuin kiipeäminen. Pitää varoa kompastumista. Kaikki 46 askelmaa alas. Vapautan sulkijan ja odotan viisi kippausta. Taas 46 askelmaa ylös. Paita alkaa liimaantua ihoon ja hengityssuojain naamalla ahdistaa.
- Vieläkin menis vähä.
- Ai viis vai?
- Laita viis.
Hilpaisen rappuja alas 46 askelmaa ja törkkään kumivasaralla sulkijan auki. Hengästyttää. Yksi…..Tekisi mieli heittää suojain helkkariin, mutta muistan edellisen yön kipeän köhimisen. Kaksi….Suutakin kuivaa. Kolme…Hukkuukohan se lapiomies jo viljaan ylhäällä? Neljä… ja viisi kippausta. Sulkija kiinni. Ylösjuoksu – 46 askelmaa - sujuu jo kevyemmin, tähän tottuu. Pöly tihenee ja vintti lähenee!
- Vois sihen just ja just pari kippausta saada , mut antaa olla.
- Sihen meni viistoista.
- Mmm
Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kannattaa sovun ja työrauhan vuoksi lopettaa keskustelu tästä aiheesta. Tekisi niin mieli sanoa jotain Ojalan laskuopista, kolmen kertotaulusta ja vielä tilavuudenarviointikyvystäkin. Mutta antaa ollla senkin. Ja 57 askelmaa alas.
.
Kommentit