Syyskukat%20007-normal.jpg

 

Kaveri tuli myähäs peli-iltaan. Syykin oli kyl ihan hyväksyttävä: oli tankannu autoos polttoöljyy. Jutellu vaan jonkun tuttuns kans siin bensapytyl ja samal lorottanu tankin täyteen. Vähä oli ihmetelly, ku kahva oli tuntunu kätteen ourolt, eikä oikeen tankin reikäänkä kunnol sopinnu.

Mää en ol yhtään vahinkoilone ihminen, en ainaka tunnusta. Mut tää tapaus tuntus jotenki huajentavalt. Ajattelin, et jos täyspäisel ihmisel voi sattuu tommost, ni onks se ihme jos mul käy kämmei. Sekin lohrutti, etten mää itte ol koskaan tehny tota mokaa, vaik paljon muita olenki. Liian tyytyväinen sit kai kumminki itteeni olin, koska muu siit rankastiin:

Isäntä oli tänäpän lährös koval kiiruul Espooseen. Sitä ennen mun tartti pistää 80 kokouskutsuu kirjekuariin, et hän veis ne mennesäs postii. Kipasin hakemas kuarii alakerrast. Ihmettelin vähä, kun laatikko oli melkein täys, vaik olin siit ennenki muistaakseni ottanu. Ajattelin, et ehkä se loota on sit jo tullu tyhjäks ja tää on uus.

Taittelin kutsut kuariin ja liimasin kiin. Tyytyväisenä lykkäsin kirjepinon isännän mukkaan; olinpas ollu nopsa, ku kerkesin ne ajois laittaa.

Kännykkä soi taskus kukkamaas kimppuu kerätes. Ei se isäntä mittään vihaselt kuullostannu, kuhan nyt rauhallisestas vaan ilmotti asian. Hän nyt vähä myähästyy siit Espoon kokouksest, ku meni siäl postis niin pal aikaa.

Mikä siäl nyssit aikaa vei? Äkkiiks ne sinne heittää valmiit kirjeet.

Hänen perrääs oli soitettu ensmäisis liikennevalois. Ne kutsut ei ollukka valmiiks maksetuis economy-kuaris, vaan ihan tavallisis misä kyl on lähettäjän tiarot painettuna. Mut ei postimaksuu maksettuna. Hän oli sit joutunu ostamaan 80 postimerkkii ja liimaamaan ne kuariin.

Vähänks mää tunsin itteni noloks ja vanhaks ja huanoks.