”Mut sehän on hieno idea, totta kai  hankitaan!”
 

Melkein yhtä vaikuttavia ovat myös:

”Kerro vaan millaisen sä haluat, niin teen sen heti.”

”Olisiks tämä sun mielestä parempi, jos korjaisin tämän?”

”Joo, mä teen klapeiksi ne lahot puutarhakalusteet, onhan ne nyt jo aikansa eläneet.”

Väitän, että näiden rinnalla kalpenevat kaikki lepertelyt ja rakkaudentunnustukset. Ihan avoimesti vihreänä kadehdin kaikkia naisia, joiden korviin näitä lauseita joskuskin  kantautuu.

 Vaan jonnekin miehen kromosomeihin on testosteronikynällä kirjoitettu iso ”Ei” ja aina se sieltä pullahtaa esille, jos vaimoväki jotain ehdottaa. Vai loppuvatko ne ”Kyllät”, kun niitä auliisti maailmalle jaetaan?

Voin tässä ihan sivulauseessa mainita, että olen tilannut Tarttismäkeen terassimarkiisin. Ihan itsenäisesti ja keneltäkään lupaa kysymättä. Ilmoitin myyjälle, että maksan laskun yksinäni, jos muita osakkaita ei ilmaannu. Kun siellä katoksessani sitten lipittelen mehupillillä tölkkikaljaa, niin ilman sisäänpääsymaksua ei sinne ole isännällä asiaa, jos hän nyt jostain kumman syystä sinne joskus haluaisi piipahtaa. Mitä epäilen.

Mitään kalusteita sinne markiisin alle ei sitten ainakaan hankita! Kaksi kertaa kesässä voi korttia pelata vaikka betonilaatoilla istuen, jos vanhat tuolit sattuvat romahtamaan. Selvähän se.