LOHDUTUSNUKKE

(muisto viidessä näytöksessä)

 

 

1.

kyllin vanha

ymmärtämään eivät

marraskuun lapset

lahjoja elokuussa

liian pieni

estämään ettei

hillitön itku

kun jää

ilman vaikka

kaikki toiset

hihkuvat riemusta

kauniita jotain

saaneet ja

nauravat kuorossa

löytävät kääreistä

äiti kädestä

ulos pihalle

tädin syysleimut

täydessä kukassa

ympäri penkkejä

kävellään kävellään

miten saatoin

pilalle tärvätä

kaikilta ehtoon

kotiin täytyisi

mikset rauhoitu

hyvä lapsi

saa hävetä

silmät päästään

tässä mitä

muutkin sanovat

en sentään

sinusta uskoisi

ihmisiksi pitäisi

osata haistoin

jo syksyn

vaikka ei

se vielä

ihan

 

2.

enkä tiennyt

ilta kun

jo hämärä

että tuvassa

syttyivät kattoon

pyöreät lamput

mustista nipukoista

oven suusta

kotona isä

tikulla viritti

öljyiset valot

polkaistu käyntiin

vanha singer

täällä maalla

opittu olemaan

keksimään itse

mitään valmiina

aina löytyy

kaapeista tilkkuja

langan loppuja

sinisiä nappeja

silmien väriä

palmikkopäiset

isot siskot

serkkutytöt

taikureita kaikki

loihtivat tyhjästä

kun tarpeen

ja välttämätöntä

tilanne rauhoitetaan

pihan 

 

 3.

täytyi ymmärtää

niin paljon

nähty vaivaa

moisen oikkuilun

tähden nyt

niistä nenäsi

no niin

eikä tässä

parkua mitään

laihat valkeat

kasvot tukka

ruskeaa lankaa

oikea kuminauha

housuissa pehmeä

virkattu pusero

minulle käsiin

varta vasten

luotu piti

osata olla

kiitollinen sentään

nielemään pystyn

lopun kaikki

pettymyksen taikka

ääneen sanomatta

vihan

 

4.

silmätsulkeva

aila tummin

ripsin jussi

neekeripoika

hiuspehko

mustaa lammasta

reipas olli

kultakoski

autokorjaamon

poika reppu

selässä sekin

ommeltu itse

helyt korvissa

vinkki pieni

vääräsääri

guttaperkkaa

perheenjäsen

tuokin olle

myssyssä aina

kaksi reikää

oikeastaan jänis

joka ilta

peitelty huolella

hyvään asentoon

kädet jalat

pään alle

pehmeää aina

hiukan sivusta

kalpein kasvoin

ulkopuolinen

nimetön ristimättä

vaille jäänyt

jonkun turhan

rievun alta

lohdutusnukke

työntää laihan

hihan

 

5.

en kenellekään

tätä ennen

sinulle tänään

piilossa täällä

niskaan huuliin

kaulaan ohimoille

koska rakas

enkä tahdo

ettet tiedä

mikä kohta

sielun arka

orvaskesi

ihoa kasvattanut

vieläkään se

koskaan älä

älä koskaan

armopalaa

vaikka kuinka

mitään ei

kerjäämällä sillä

kaukaa jo

nuken kasvot

jos se

liian liki

hengityksen melkein

salpaa tuoksu

elokuisen

räjähtävän kukkaan

ruohoon hukkuneina

leimupenkit

sylissäsi sano

vihdoin nukah-

tihan

 

 

                                                        Riitta Mikkola 2008

                                                                          Huomasithan loppusoinnut?