Em mää muistanu viime yän mainita muistovärssyst mittään. Ja tää on muuten tärkkiää! Lehteen pannaan kualemanilmotus ja sihen tullee värssy. Jos sul ei ol sitä valittuna, ni suku lyä viisaat pääs yhteen, tai valtuuttaa yhren pään sen hunteeraamaan. Se voi sit olla vaik tämmönen:

Kun vanhuus saapuu, ja voimat uupuu, ja kaipuu kaikesta hälvenee…
Taikka sit:
Paljon kärsit, paljon kestit, viimein rauhan saavutit.
Vaikka noi ny ainakin pualittain paikkas pitäiski, ni tahroks sää tommosii kumminkaa? Ja sää makkaat siäl arkusas, ekkä voi asjan korjaamiseks tehrä ennää yhtikäs mittään.
 
Jos ihmine o talsinu tääl sata vuatta, ni täytyyks siin värssys hitto viäköön voimain uupumisest puhhuu; kai sihen elämään on paljo muutaki mahtunu. Mää ainaki ajattelisin sil taval.
 
Mul on yks kirja Omar Khaijamin runoi hyllyssäni. Mää olen tehny sinne tussin kans salaperäsii merkei. Syrämmii, ristei ja tähtii. Voi olla et se on joku niist ristil merkityist.
 
Tai jos surumarssina on se Lumiukko, ni sen suamennoksist löytyis kans aika hyvii pätkii. Niinku esimerkiks toi mikä olisi eilisen jutun otsikos. Muistaakseni Tarleena Sammalkorven sanat. Yks ehto mää kuulin ratiost sihen ihan toiset sanat ja hyäkkäsin kiiruustas Melodian nettisivult kattomaan, mikä biisi soi parhaallas. Aika yllätys: A.Aallon rytmiorkesteri, Sun nimesi on maa. Hiano muuten sekin. Valinnan vaikeus täsä viäl tullee.
 
Sit loppukevennys tämmöse raskaan aiheen jälkeen. Mää eksysin tän asjan tiimoilt Iisalmen sanomien nettisivuil (juu, älkä kysykä). Siäl luki tällai:
In memoriam –kirjoituksia julkaistaan sunnuntaisin kuolleita –palstalla.
Muu rupes kauhiastas naurattammaan. Sunnuntaisin kuolleita? Oliks siin jottain hauskaa, vai oleks mää jollain tappaa omituine?
 
ps. Uskoks tei et nyt se alko just soira taas ratios. On päässy soittolistal näköjään.
 
.