”…et kyl murhei piisaa.”
 
Tämänkertainen mottohenkilöni lausui nämä sanat alistuneesti huokaisten ja melko yllättävässä yhteydessä. Hän oli juuri luetellut kaikki häät ja syntymäpäivät, joihin hänen seuraavien kuukausien aikana pitäisi osallistua. Ei ihme, että mottotutkassani viisari keikahti kaakkoon. Ajattelisin itse, että on pääsääntöisesti iloinen asia, jos joku jaksaa juhlia vanhenemistaan tai avioitumistaan ja vielä haluaa kutsua minutkin mukaan. Mutta että se onkin murhe? Kun riittää juhlia, riittää murheita. Piisaa, niin kuin täälläpäin sanotaan.
 
Tulin ajatelleeksi, miten tämä henkilö yleensä kertoo ihmisistä, joihin hän on tutustunut tai joita on tavannut. Ne tarinat alkavat aina sairaskertomuksella. Hänelle ihmisissä tuntuu olevan tärkeintä se, mitä tauteja he ovat sairastaneet tai – vielä parempi – vieläkin sairastavat. Huomion arvoisia ovat myös muut vastoinkäymiset ja onnettomuudet, joita he ovat kohdanneet. Miten kohtalo aina onkin ollut julma ja elämä epäoikeudenmukainen.
Onhan se epäoikeudenmukainen, sen myönnän, mutta missään ei koskaan ole elämän oikeudenmukaisuutta luvattu.
 
Murheitten riittävyyden voi varmistaa myös sillä, ettei päästä yhtäkään television uutislähetystä ohi. Mistä sitä muuten tietäisi, mitä pahaa taas on maailmalla sattunut. Olisihan se kauheaa, jos saisi kuulla siitä vasta puolen tunnin päästä; paljon murhetta pääsisi hukkaan ja joku valoisa ajatus voisi päästä pesiytymään päähän!
 
Kun ihmisen mottona on ”et kyl murhei piisaa”, kannattaa miettiä miten paljon hänen kanssaan on tekemisissä. Ehkä vain sen verran kuin se on välttämätöntä. Väsyn nopeasti yltiöpositiivisiin ihmisiin, mutta ei näiden ”negatiivareiden” kanssakaan helppoa ole. Miltä se kuulostaa, kun on vaihtanut autonsa uudempaan ja toinen toteaa:
-         Kyl auto hieno on, mut kun ei nyt sit vaan…
Ja lopettaa lauseensa mutisten pahaenteiseen hiljaisuuteen. Mitä helvetin ”kun ei nyt sit vaan” ? Pöpelikköönkö minun se nyt täytyisi heti ajaa vai mitä? Et kyl murhei piisaa.
 
 
 Taidan laittaa luonnon taidetta tähän kuvitukseksi. Lisään eiliseenkin. Seuraavaksi on vuorossa jotain valoisampaa… 
 
.