Heivatkaas nyt hetkeksi se joulukorttien viimehetken paniikissa kirjoittaminen ja rauhoittukaa muistelemaan omakohtaisia kokemuksia tiernapojat-näytelmästä. Kommentteja otetaan kiitollisuudella vastaan tässä blogissa ympäri vuorokauden.

 Pienessä kyläkoulussamme ei riittänyt kai laulutaitoisia poikia, koska pääsin/jouduin useammassa kuusijuhlassa Mänkin rooliin. Toki tuntui komealta poistua kesken tunnin harjoituksiin, joihin ei muilla tytöillä ollut pääsyä. Itse kuusijuhlassa hiippailimme hiukan ennen h-hetkeä koulun keittolaan, jossa pesästä otetuilla hiilillä hoitelimme toinen toistemme maskeerauksen.
 
Lavalla sitten pyörittelin vimmaisesti tähteä, jonka sakaroissa oli silkkipaperihapsut, ja keskellä paloi ihka oikea kynttilä! Äiti pelkäsi kertomansa mukaan katsomossa hirveästi, että hapsut roihahtavat liekkeihin. Minua jännitti enemmän loppuuko minulta henki ennen kuin laulustani sanat. Näin se suunnilleen meni:
 
Täääähti se kuuulkevi itäisellä maalla, itäisellä maalla
ja se sanomaton kiiirkkaus uuuulos loist.
 
Ja se tähti oooli juumaaalalta ulos lääähetetty,ulos lääähetettyja heeriensivätuhraamaankultaapyhääsavuajamirhamia (läääh) ja miirhamia.
 
.