Olen höristellyt taas korvalehteni kieroiksi yrittäessäni kuulostella erään laulun sanoja. Autostereoihini on eksynyt joku Poptorin parhaat - kokoelma, jonka nimi kekseliäästi on Lavatanssit. Luoja minua näiltä vast’edes varjelkoon! Jos nämä ovat lajissaan parhaita, niin millaisia ne huonoimmat oikein ovatkaan?
 
Tuon laulun, nimeltään siis Kesällä kerran, luikauttaa itse Kike Elomaa ja niin sävelmään kuin lyriikkaankin näyttää olevan syyllinen V-P Lehto. Saatan olla väärässä, mutta koska laulun tekstiä ei – onneksi kaikille – mistään löydy, niin pitää vaan luottaa korviini. Kertosäkeistö ihan selvästi alkaa näin: Kun suusta suuhun näykytit mua, silloin tiesin rakastan sua….
 
Näykytit? Olen kyllä aivan mykistynyt. Epäilin ensin, että kyseessä on joku uusi muotitermi, jota en ollenkaan ymmärrä. Kuten oli se herutus. Googlettamalla näykytyksen sain kuitenkin vain kaksi osumaa. Toisessa näykyttäjäksi paljastui hevonen ja toisessa akvaariokala.
 
Humppakansalle lienee yhdentekevää mitä solisti hoilaa, kunhan rytmi on kohdallaan ja helmat hulmuaa. Tämän luulisi sentään jo ottavan korviin ja päähänkin. Ja miksikö se minua vaivaa, eihän sitä pakko ole kuunnella? Niin kauan kuin laulun lyriikassa joku näykyttää, tämä rakki räykyttää. Se on varmaa.
 
.