Havahdun keskellä yötä,
kun suuri käpälä
läsähtää keskelle kasvojani.
Koira on kiivennyt sänkyyn
ja ojentelee unissaan tassujaan
kaikkiin ilmansuuntiin.
Hymyilen ja teen kiltisti tilaa.
 
Tiedän toki, että katastrofeja on.
 
Helikoptereita tipahtelee taivaalta,
isoja laivoja vajoaa syviin meriin,
ja ihmiset kadottavat toisiaan ikiajoiksi
elämän outoihin Bermudan kolmioihin.
 
Mutta koira sängyssä
ei ole katastrofi lainkaan.
 
On pimeää ja sade piiskaa ikkunoita.
Kukapa ei tällaisena yönä
haluaisi olla mahdollisimman lähellä
omaa laumaansa.
 

                                           Riitta Mikkola