Hyllyi siivotes löytyy montaalai, ja niit unhottuu helpostas tutkimaa. Määki jäin istumaan permannol stereohyllyn etteen ja luin yhtä sekalaist mappii. Olen sitä koonnu joskus aikanas, ku viäl luulin et viherpeukaloks voi oppii brosyyrei keräämäl. Siält löytys muunmuas peikonlehren hoito-ohjeet.
 
”Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa. Ihannelämpötila 18 – 20 astetta. Lannoitetaan kerran viikossa, syyskuusta maaliskuuhun riittää joka toinen viikko. Lehtiä suihkutetaan ja pyyhitään kostealla rätillä. Peikonlehti on pidettävä tasaisen kosteana. Multa vaihdetaan vuosittain. Ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjataan multaan.”
 
Mää konttasin siit vaivihkaa neljä metrii itäkaakkoon ja kurkkasin ovenpiälest olohuaneeseen. Voi mun trooppisten mettäin kiipijä, oma piäni peikonlehteni. Kuus nälkävuatta mun huushollissani ja henkis. Uus lehtiki taas kuariutumas, viäl niinku vaaleenvihree jääpuikko.
 
Huane kesäsin ku pätsi. Kasteluvettä millon sattuu. Lannotet herratiäs koska. Lehret ol suihkutust ikän saannee, ku olen vaan ittekkäästäs pyäkkiparkettiini varjellu.
 
Mää hain kiiruustas keittiöst jäähtyneen teeveren ja lorotin sen purkkiin. Tarttusin sit rohkiastas metriseen ruskiaan ilmajuureen ja törkkäsin sen pään multaan. Huamen – mää luppaan – pyhkitään sun lehret, vaikka savett intiimin kans, jos ei mikkään muu luannista. Ja substraali on jo kauppalapus. Nukutaan vaan yks yä ensin. Ei sul ol mittään hättää. 
 
.