Jossain vaiheessa luulin jo, että savikka ottaa voiton ja peittää alleen kaiken muun. Ihan niin ei sentään käynyt. Seuraavaksi alkoi kaikki nikertyä kuumuuteen ja kuivuuteen. Pieneen kesäkukkamaahani raahasin jossain vaiheessa sadettajan ja päätin pelastaa edes sen. Enää ei sadetusta tarvita; taivas aukeaa monta kertaa päivässä! Nämä kuvat otin parikymmentä milliä sitten.

Tämän väristä ruiskaunokkia en muistakaan ennen nähneeni, hieno punaisenvioletti!

Malvikki on kestosuosikkini. Kesto siinäkin mielessä, että säilyy maljakossa kaksikin viikkoa.

Näiden piti kasvaa suuriksi ja monihaaraisiksi. Hmm...no joo.

Kesäkukkasekoitukset olisi pitänyt harventaa, mutta en koskaan raaski!

Unikot kukkivat ties miten monissa eri väreissä.

Rapsikuoriaisia ja paikoilleen jähmettyneitä kimalaisia riittää.

Tätä kukkaa naurattaa, kun se on saanut kimalaissilmät!