Näyttääkö nyt siltä, että pitäisi useammin napsia basilikaa ruokapöytään. Tuo punertavalehtinen (jonka laatua en tarkemmin muista) vasemmalla kukkii jo komeasti liilanvärisin kukin. Siis eivätpä näytä nyt bonsai-puilta!

Kuvaan pääsi myös teerasiani, koska olen siihen kiintynyt niin vahvasti kuin peltipurkkiin nyt voi kiintyä. Ehkä kirjoitan sille joskus oodin ja otan paremman lähikuvan.

Oi esineiden

pidättelemätön virta,

ei pidä paikkaansa

että minä olisin rakastanut

vain kaloja

tai metsän ja niityn kasveja,

en minä rakastanut

vain sitä

mikä hyppää, kohoaa, pysyy elossa, hengittää.

Se ei ole totta:

monet esineet

kertoivat minulle kaiken.

Eivät ne vain hipaisseet minua

tai minun käteni niitä,

vaan ne säestivät minun olemassaoloani

sillä tavoin

että ne olivat minun myötäni olemassa,

ja niin olevaisia ne olivat minulle

että ne puolittain elivät minun mukanani

ja kuolevat minun mukanani puolittaisen kuoleman.

(ote Pablo Nerudan runosta Oodi esineille, suom. Pentti Saaritsa)