Syksyn%20satoa%20005-normal.jpg

 

Kun ihminen keittää omenasosetta, hänen ei kannata samaan aikaan tehdä mitään muuta. Ei ainakaan mitään sellaista, mikä edellyttää keittiöstä poistumista. Tyhmää on hilpaista työhuoneeseen odottamaan omenalohkojen pehmenemistä. Ja jos facebookia vähän kurkistaakin, ei ole syytä avata kaikkia kaverien esille laittamia linkkejä.

Pätkä Ismo Leikolan stand up- komiikkaa oli kyllä hauska. Leikola ihmetteli siinä, miten ranskalaiset ovat omineet itselleen täällä maailmassa niin paljon asioita, ikään kuin niitä ei muualla tunnettaisi ja käytettäisi. Yritän hatarasti ilmaista kirjallisesti sen, mitä hän kertoi suullisesti:

Ranskalaiset ovat omineet nimiinsä esimerkiksi

  • ranskalaiset perunat
  • ranskalaisen salaatinkastikkeen
  • ranskanleivän
  • ranskanperunat
  • ranskalaiset korot
  • ranskalaiset pastillit

Niin ja sitten he ovat omineet vielä ranskalaiset viivatkin!

 

Vasta kun palasin keittiöön, muistin olevani omenahillon keitossa. Sen olomuoto oli eriskummallinen: päällä oli valkoista hattaravaahtoa, keskellä jotenkin kuosissaan olevia omenalohkoja ja pohja yönmusta! Päätin laittaa tölkin päälle etiketin: Vain omaan käyttöön.

Googletin vielä toivorikkaana sanat: ranskalainen omenahillo. Ei yhtään osumaa! Löytyi vain ranskalainen omenasinappi. Mutta ihan hyvin olisi voinut olla olemassa hillolaatu, jossa pikanttina yksityiskohtana on mustia pilkkuja. Vai eikö?

Jos joku NYT etsii samalla hakusanalla, löytää ainakin tänne.