tiistai, 3. tammikuu 2017

Hattuhyllyni suuri avautuminen

Hattuhyllyn%20sis%C3%A4lt%C3%B6%20002.jp

 

Koska kotini hattuhylly sisältörikkaudessaan päihitti jo ennen mainitun The Pöydän, päätin loittonevan joulun ja lähestyvän loppiaisen kunniaksi tehdä siinä suursiivouksen. Tuota tylsää hommaa elävöitin dokumentoimalla; tein luettelon kaikista löytyneistä esineistä ja napsin kuvia herkullisimmista kohteista. Olen kirkkaasti selvillä siitä, että tämä ei kiinnosta ketään:

Kolme paria nahkahanskoja. Miesten kokoa.
Kaksi paria työhanskoja ja yksi pariton.
13 lippalakkia.
Seitsemän kangashuivia. Tähän lukuun eivät sisälly huivit, jotka roikkuvat metallitangolla hyllyn alla.
Yhdeksän paksumpaa kaulan lämmikettä. Neuletta, villaa ja – anteeksi kettutytöt – turkista.
Kahdet säärystimet.
Viisi paria neulesormikkaita. Naisten kokoa. Missä muuten ovat nahkasormikkaani?
Yhdet rannekkeet.
Yhdet kynsikkäät.
Neljä neulepipoa.
Yksi huopamyssy. Tai sen tapainen.
Yhdet kertakäyttöhansikkaat. Kumia.
Yksi irtohuppu.
Yksi hengityssuojain.
Yksi pyöräilykypärä ja –hansikkaat.
Neljä pakastepussia.
Kaksi paperilautasliinaa.
Kaksi sateenvarjoa.
Yhdet mersun avaimet.
Neljä uutta heijastinliiviä. Kussakin lisävarusteena oranssi huomionauha, jolla merkataan peurakolaripaikka virkavaltaa varten.
Neljä kangaskassia.
Yksi irtotasku. Ei ole irronnut, vaan kuuluu takkiin valinnaisena detaljina.
Neljä taskulamppua, joista yksi virran puutteessa pimeänä.

Voisiko ihminen hattuhyllyltään enempää pyytää?

 

 

lauantai, 31. joulukuu 2016

Mites nyt suu(luukku) pannaan, arvon Martat?

Suuluukku%20002.jpg

 

On se niin ekologista puhdistaa ruokasoodalla. Vedestä ja soodasta vaan tahna ja levitetään yön ajaksi avatulle uunin luukulle. Aamulla pyyhitään ja huuhdellaan koko hoito ja luukun lasi hohtaa puhtauttaan. Tyytyväisyyttä henkii koko jouluun valmistautuva keittiö ja ympäristöystävällinen, tiedostava emäntä, jonka nyt kelpaa laittaa laittaa kystä kyllä.

Vaan kaikessa on särö, kuten runoili Leonard Cohen. Uunin luukussa se on sauma, josta soodatahna kavalasti pääsee kulkeutumaan sisemmän ja ulomman lasin väliin. Mikään muu ei sinne sitten pääsekään. Ei käsi, ei harja, ei rätti!

Katsele siinä sitten joulun ajan - ja ehkä lopun elämääsi -  luukkua, jonka valkoinen somiste ei näytä edes huolimattomasti suihkaistulta keinolumelta. Luukku on lisäksi yhtä ruskeanpilkullinen kuin ennen tätä onnetonta toimenpidettäkin. Yhtään tahraa ei irronnut soodan myötä. Täytyy nyt siteerata toistakin suurta ajattelijaa, joka taisi olla Huutokauppakeisari: Aina saa kärsiä ja hävetä!

lauantai, 24. joulukuu 2016

Tuiki tavallinen tähti

Jouluy%C3%B6%20002.jpg

Postikortin piirros Seija Häkkinen

Tuolla tuikkii kirkas tähti,
valo loistaa jouluyön.
Tietäjätkö matkaan lähti,
paimenetkin jätti työn?
Ehkä merkki, jonka löysin taivaaltain,
onkin tuiki tavallinen tähti vain.
Tuiki tavallinen tähti vain,
tuiki tavallinen tähti vain.
 

Sumupilvet avaruuden
aikaan vuosimiljoonain
muovanneet on tähden uuden,
jonka tänään nähdä sain.
Jostain kaukaa takaa valovuosien
halki kaikkeuden, jota tunne en,
tuikkii tavallinen tähti sen,
tuikkii tavallinen tähti sen.

 

Rauhaa tälle planeetalle
silti tähti toivottaa.
Pimeässä tarpovalle
kertoo ihmeen sanomaa.
Jouluyönä alle taivaankannen jäin,
yksin hiljaa siinä pyydän tähdeltäin:
Tuiki, tavallinen tähti näin!
Tuiki, tavallinen tähti näin!

RM

tiistai, 27. syyskuu 2016

Viidakon tähtönen

Mahtavaa se on, että sääntöjä laaditaan. Muuten menisi ihan hulvattomaksi tämä touhu näin eläkepäivinä ja -öinä. Meillä astui menneenä iltana voimaan sääntö, että sähköhammasharjan käyttö on kielletty klo 22 ja 06 välisenä aikana. Viime yönäkin oli ollut sellainen jyrskytys, että ihan oli talo hajota! Yösyöpöttelyä se vähän hillitsee. Tai sitten pitää xylitoleihin tykkänään siirtyä.

Huomenna aion julistaa uuden säännön. Kuorsaus on kielletty välillä 24-08. Täristäähän sekin taloa. Ja unissaan jos aikoo puhua, ilmaisujen on syytä olla kiinnostavampia kuin mmmphy, ohhoh tai uuuuuuuuihhihuuu. Varsinkin tuo viimemainittu kuulostaa aamuyön tunteina, jos ei nyt ihan pelottavalta, niin säälittävältä kuitenkin.

Käyn taas tähtitieteen kurssia. Tämä on ehkä neljäs kurssi, jota Nummentonkijan kanssa kahlaamme läpi. Eilen oli lempiluennoitsijani Pasin vuoro. Hän käyttää usein sanaa stabiili. Lempiluennoitsijani lempisana siis. Tilanne on nyt stabiili. Ehkä. Jotenkin.

maanantai, 20. kesäkuu 2016

Mimmost suvee täsä nyssit oikeen varrotaan?

Alkaako kesä vihdoin juhannuksesta?

”Lämpöä on luvassa koko maahan”

(Aamulehden otsikko 20.6. 2016)

 

Miten niin vihroin? Mun miälest meil on ollu ihan hillitön kesä jo melkein kaks kuukautta. Pari hellejaksooki jo kerinny olemaa. Saret on saatu sopivastas, et kaikki viheriöi ja rehottaa. Tirpat on vissiin jo hautonu yhret poikaset ja hyttysruakaa riittäny. Juhannusruusut on tuaksunee pökerryttämiseen asti ja kaikki niittykukkaset on jo kukostamas. Hyvin on tarjennu terassil  litkii olvii ja uimaanki hypätä. Nytki on ilma niin herelmällinen ku olla saattaa, kostia ja lämmin. Mitä ihmet täst ny viäl puuttuu?

Onks jonku Aamulehren toimittajan miälest oikkia suvi vast, ku aurinko on porottanu taukoomatta kolme viikkoo ja koko maailma tukahruttavan pölykerroksen peitos. Ruahikot kellastunei ja päivänkakkarakki nikertynee kuivuures. Henkilökohtasestas mää en kyl simmost kessää kaipa ollenkaa.

Ja ihan omast kokemuksest  ( ja sitä on pitkälttäs) voin sannoo, et Suamen kesä tuskin alkaa juhannuksest; se loppuu sihen.  

  • Kuvia