Sammakonpojat
ovat saaneet jalat alleen
ja jättäneet minulle
viilenevän synnyinkotinsa.
Sinne sukellan
tyhjiksi paarman toiveet,
kun se pääni ympärillä sinnikkäästi
pyytää laskeutumislupaa.
Vesi kannattelee keveästi,
eivätkä pistele itikat, eivät ihmiset.
Läntiselle taivaalle
leviää harmaa karitsanvilla.
Riittääkö siitä
nutuksi kaikkiin kylmiin.
Talviin, joihin osaa varautua.
Jääkausiin, jotka tulevat odottamatta.
Riitta Mikkola
Kommentit