Sammakonpojat

             ovat saaneet jalat alleen

             ja jättäneet minulle

             viilenevän synnyinkotinsa.

 

             Sinne sukellan

             tyhjiksi paarman toiveet,

             kun se pääni ympärillä sinnikkäästi

             pyytää laskeutumislupaa.

             Vesi kannattelee keveästi,

             eivätkä pistele itikat, eivät ihmiset.

 

             Läntiselle taivaalle

             leviää harmaa karitsanvilla.

                   Riittääkö siitä

                         nutuksi kaikkiin kylmiin.

             Talviin, joihin osaa varautua.

             Jääkausiin, jotka tulevat odottamatta.

 

 

                                           Riitta Mikkola