Ei ole mitään kauniimpaa

kuin pesä pienen pääskysen

on katto-orren alla.

Oi, siihen paistaa aurinko

ja siihen paistaa kuu,

ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.

Ja koko kesän visertää

se pieni musta silkkipää,

se visertää, se visertää,

se visertää kuin nauraisi

se katto-orren alla.

 

Aale Tynni

 

 

 

Annoin niiden tulla joka kesä.

Kun ne ilmestyivät sähkölangalle ja alkoivat siitä tehdä syöksyjä kohti sikalan ovea, minä avasin sen ja päästin ne sisään. Ne muurasivat pesän loisteputken suojuksen päälle ja saivat näin lisälämpöä koko kesän. Poikasten lentoharjoitukset alkoivat vesiputken päältä ja sikalasta löytyi kärpäsiä ruuaksi sateisinakin päivinä.

Kun eläinlääkäri tuli käymään, näyttelin viatonta ja toivoin etteivät pääskyset kovin innostuisi lentelemään. Lintujen pääsy sikalaan on kiellettyjen asioiden listalla, mutta asiasta ei koskaan puhuttu. Vaan eipä löytynyt salmonellaakaan.

 

Nyt teurastamon mainoskalenteri karjakeittiön seinällä näyttää yhä marraskuuta. Kevät on tulossa,

mutta sikala on kylmä ja hiljainen. Hämähäkit kutovat seittejään karsinoiden putkiin. Tunnen outoa syyllisyyttä kulkiessani betonikäytävää. Joskus kuvittelen, että on yö ja possut vain nukkuvat. Hiivin hiljaa etteivät ne herää.

Tiedän kyllä mitä sanon ihmisille. Kerron heille heikentyneestä kannattavuudesta. Rehun hinnan noususta. Suuruuden vaatimuksesta. Remonttitarpeesta. Investoinnin epävarmuudesta. Ammattitaidon aliarvostuksesta. Jatkajan puuttumisesta. Katkeamattomasta työputkesta, joka jatkui  joulut ja juhannukset 27 vuotta. Kolottavista hartioista. Väsymyksestä. Niistä minä kerron ihmisille.

 

 

Mutta mitä ihmettä minä sanon pääskysille?

 

                                                        Riitta Mikkola

 

 

(Lisää näitä emännyysaiheisia tekstejä löytyy kirjasta EMÄNTÄVOIMAA!, toim.Kirsti Manninen, Maahenki 2009. Kirjakauppaan! Hopihopi)