Eikä sekän ol niin tärkkiää. Ainaki kiinalaisten miälest. Mun miälest on tärkkiää se, et mitottaa puutarhaprojektit sen mukkaan kuin pal jaksaa ja viittii. Sen tähren mun hankkeeni ei ol mittään kovin kunnianhimosii. Itte ne kumminkin jourun tekemään, eikä kukkaan juurkan avusta. Nyt mää tein yrttimaan.
 
 
Tän näkönen se oli ennen ku siin kasvo mittään. Eilen ehtool mää istutin sihen jo aaprotin, laventelin, mäkimeiramin, ruahosipulii ja toist lai sipulii, minkä lööki maistuu valkosipulilt. Iisopin mä laitoin pihan pualel kallion koloon. Onneks suvus on viherpeukaloiki, niilt löytyy mitä vaan alkuu. Tänäpän tuliki sit sopiva kymmenen millin kevätsare, ettei mun tarvinnu kastella eikä hualestuu liiast aurinkon porotuksest.
 
Viäl mää laitan sihen ainaki persiljaa, sitruunamelissaa ja kyntelii. Ja mitä ny satun keksimään. Seuraavan kuvan otan joskus kuukauren pääst ja jos ei mittään kasva, ni en ota ollenkaa. Mul ei ol pihassani mittään hianoi istutuksii, mut jos jollain kasvaa luannonvarasii kialoi ja nuakkuhelmiköi enempi ku mul, ni sit niit on kyl paljo! Miättesin sitä täsä ehtool, ku perkasin haavan- ja pihlajanvesoi pihakalliolt. Seuraavaks tarttis saara vissiin joku hakemylly, ku on kauhia rankakasa kuistin piäles. – Kui sää niit tohon pistit, kysys Aviomiäs ku tuli kotti kravatti kaulas. Mää ny vaan ajattelin, et tullee poiski korjattuu tänä suven ku tarpeeks tiällä ovat. 
 
.