Pihabongaus%20002.jpg

 

Osallistuimme Tuhkiksen kanssa viime viikonloppuna valtakunnalliseen Pihabongaus-tapahtumaan. Olisi voinut unohtua koko laskenta, ellei Tuhkis olisi siitä lauantaiaamulla muistuttanut; oli ihan pokkana hypännyt keittiön pöydälle ja seurasi siitä silmä kovana lintulaudan vilinää. Mitä useampi tirppa lasin takana aterioi, sitä lättänämmäksi näytti painuvan tarkkailijan päälaki. Huvittavaa asiassa on, ettei kissaa ole pöydällä ennen nähty.

Siitä sitten muistin, että nythän on SE viikonloppu. Hain muistiinpanovälineet valmiiksi ja päätin keskipäivän hetkellä aloittaa. Meille tulikin sitten työvuoron vaihto. Tuhkista alkoi koko homma haukotuttaa ja se tassutteli takavasemmalle. Siis sänkyyn. Kuka sitä nyt koko päivää jaksaa moisia siivekkäitä vahdata, kun nukkuakin voi.

Ensimmäinen vartti meni mustarastaan kanssa kahdestaan. Se kyhjötti rusokuusaman oksalla aivan hievahtamatta, eikä muita lintuja ollut mailla halmeilla. Päättelin varpushaukan käyneen äskettäin ruuanhankintalennollaan. Siitä tämä autius yleensä kertoo. Voisi tietysti johtua siitäkin, etten saa päätäni yhtä litteäksi kuin edeltäjäni.

Ensin tipahtelivat paikalle tiaiset. Sinnikkäät sinipäät ja vähän sävyisämmät talisellaiset. Pikkuvarpusia, joita yleensä on paikalla runsaimmin, ei näkynyt vielä pitkään aikaan. Arvelinkin, että haukan kynsiin oli tällä kertaa joutunut pikkuvarpunen ja lajitoverit viettivät nyt jossain muistotilaisuutta. Ne neljä yksilöä, jotka ehdin tuntini aikana havaita, olivat ehkä pyrähtäneet pois ennen loppuvirttä.

Pari hömötiaista ja keltasirkkua. Yksi kuusitiainen kysymysmerkillä. Siinä olikin bongaukseni vaatimaton saldo. Mutta lajitietoja tässä kerättiin, eikä pisteitä. Muistin jopa kirjata tulokseni BirdLifen sivuille.

Yhteisölliseen happeningiin osallistui tällä kertaa yli 21 000 ihmistä. Ja ties miten monta kissaa!

 

Sorry, tämä onnettoman pieni fonttikoko; Vuodatus ei taas tunnu tuntevan vaihtoehtoja tämän ja kissankokoisen välillä!