Miinus yhreksäntoist ei tuntunu yhtään kylmält, ku mää putsasin lumikolan kans pihan, ylätiän, alatiän ja välitiän. Hiano, tyyni ilma ja melkein täyskuu valasemas. Siin samal tuli hunteerattuu monenlaist.
 
Ensin mää miättesin sitä, ku mun ystäväni Eila muuttaa miäliis vähä runojen sanoi lausuisas. Parantellee. Mää ain saarnaan hänel, ettei simmost saa tehrä. Runon on kelvattava simmosena ku runoilija on sen kirjottanu, tai sit täytyy ruveta vaan itte kirjottammaan, et saa miäleisiäs.
Mut nyt mun täytys tunnustaa, et määki korjailen lauluin sanoi.  Ihan yksityisestäs ommaan käyttöön vaan, enkä esitä niit julkisestas missään. Esimerkiks ku Jippu laulaa kuka teki minusta tän naisen joka heikkoja kohtiaan kadulla muille myy, kuka teki minusta tän naisen joka huutaen ovellasi polvistuu, ni mää laulan et kuka teki minusta tän naisen joka heikkoja kohtiaan muille kadulla myy, kuka teki minusta tän naisen joka huutaen ovellesi lyyhistyy!
Eiks vaan olekki pal paremmat riimit, ja dramatiikkaaki tullee lissää vaan. Kyl mää ny viäl muistan millai sen laulun sanat mennee, mut ku must tullee dementikko, ni sit mää varmaan väitän vuarenvarmana et siin laulus lyyhistyttään ovel, eikä mittään polvistutta! Sen laulun nimi muuten on ihan oikeestas Kuka teki minusta tän naisen, eikä tään niinku luulis. Tai ainaki mää luulin.
 
Sit toinen juttu mikä siäl lumihommis tuli miäleen. Iltapäivälehret on saannu taas revittyy oikeen kalmanhajusii otsikoi, ku joku on ollu kotonas kaks ja pual vuatta vainaana. Mun miälest kualleel ihmisel on aika yks lysti makkaaks hän arkus tai omal sohvallas. Pahempi kohtalo se ihmisel on , jos on elävänä kotonas kaks ja pual vuatta, eikä kukkaan kaipa. Ja moni on.
 
Täst erellisest johtuen mul tuli viäl simmonenki miäleen, et jos mää nääkähtäisin sihen kolan varteen, ni kuin kauan menis ennenku joku mun löytäis? Totuus on se, et jos aviomiäs tekkee tiatokonehommii tyähuaneesas, ni ei se mun poissaolooni ihan äkkiist huama. Ehkä kello 23 voi tulla nälkä, mut kyl se ruakaa jääkaapist löytää. Kello 23.30 se vois kyssyy onks koira saannu lääkkees jo. Enkä mää vastais mittään. Se vois luulla et vaikeneminen on ny vaan myäntämisen merkki. Juu, koira on saannu lääkkees. 00.20 se vois mennä nukkumaan ja ajatella et taitaa muija nukkuukki alakerras. Mitä hänt häirittemmään. Mitä mun ruumiinlämpö mahtais aamul siäl pihal olla? Tai ruumiin lämpö, niinku ihmiset nykyään kirjottais, kun ne ei uskalla kirjottaa yhryssanoi yhteen. Kauhia skenaario! Parempi mennä tuppaan. (Onneks kaikki tiät oliki jo auki.)
 
Mun oli pitäny oikeen kellost kattoo kuin kauan mun siin mennee. Mut mää olin sisäl mennes (20.30) jo niin väsyny, etten mää muistanukka oliks kello lähteis ollu kuus vai seittämän. Jottain tasan se oli. Mut ihan hauska urakka se kumminkin oli, enkä mää eres ovellekka lyyhistynny. Ei ku sisäl tulin reippaastas ja posket punasena!
 
.