Koulussa tehdään tunneilla lyhyitä kirjoitusharjoituksia. Niiden yksi tehtävä on kuulemma rentouttaa. Rentouttaa? Olen tönkkösuolattu muikku samalla hetkellä, kun kuulen opettajan sanovan: - Tehdäänpä pieni kirjoitusharjoitus. Kaikki sanat vilistävät pakoon aivoistani samalla hillittömällä vauhdilla kuin toiset oppilaat suoltavat niitä paperille. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Ei kertakaikkiaan mitään!
 
Eilen saimme ensin tehtäväksi ajatuskartan aiheesta ”Mitä sinun pitää tietää, jos aiot kirjoittaa menestysteoksen”. Aikaa noin kymmenen minuuttia.
 
Ja sen jälkeen uusi tehtävä. Kirjoittaa runo äsken tehdyn ajatuskartan pohjalta. Aikaa vajaa kymmenen minuuttia.
 
Kopioin jälkimmäisen aikaansaannokseni tähän rehellisesti kuin Päätalon Kalle, vaikka sormet ja pää sitä mielellään hiukan editoisivat. Mutta tämän kerran. Olkoon näin.
 
 
Menestyskirjaräppi
 
Sun pitää tietää muodot, rivit, fontit
voi katinkontit, sun pitää koukuttaa lukija
ja loukuttaa se juoneen, suoraan suoneen
pistää jännite
 
Sun pitää rakentaa kuin ei ennen kukaan,
sun oman tyylin mukaan, pitää tehdä
työtä, yötä pelätä et saa tai odottaa
vain inspiraatiota, jota tuskin saa
 
Sun pitää tietää, että ellet usko
itse, eivät muutkaan,
luutkaan eivät loukkaantua saa
vaikka muokata ja parantaa
täytyy tekstiä
 
Sun pitää tietää paljon taikka
kaikki aiheesta, oikeasta vaiheesta
ja ihmisistä, sä mistä kirjoitat…
 
 
Ja aika loppui nyt.
 
.