Anteeksi, Jouni. Aion nyt ilman lupaasi lainata tähän pätkän tekstiäsi. Koska se on huoneentauluni, ja minulle tärkeä tänään ja jokaisena päivänä tässä "kapisessa maailmassa". Ja koska se on niin kipeän ja ihanan totta. Ja vielä niin ehdottoman tärkeää.

"Et ehkä usko tätä, mutta jonain päivänä kuolet. Sitä ennen kannattaa nauttia elämästä, koska se on ainutkertainen mahdollisuus. Kuolemanestoprojektien sijaan kannattaa keskittyä elämäniloprojekteihin."

      (Maaseudun Tulevaisuus 23.3. 2009, Jouni Aalto FT)

Jos vielä jostain saatte käsiinne kyseisen lehden tai pääsette arkistoon lehden nettisivuilta (vaikken minä päässyt), niin lukekaa kolumni kokonaan.

Huominen elämäniloprojektini on käynti Somerniemen torilla. Ehkä hankin sieltä jotain turhaa, mutta riemastuttavaa, joka maksaa vaikkapa kolme euroa. Ihailen sitä sitten lopun päivää ja mietin minne sen sijoittaisin elämääni sulostuttamaan. Ostan myös rukiisen täysjyvälimpun, jossa on paljon auringonkukan siemeniä ( ja kaikkea muuta koiran ja isännän mielestä niin epäilyttävää, etteivät syö sitä lainkaan). Leikkaan siitä paksuja siivuja ja voitelen oivariinilla. Mukavaa lauantaita teillekin!