…miten Tuhkis nyt pärjäilee, kun tänne kotiutui koira, laitan tähän huojentavan kuvan.


Tuhkis%20s%C3%A4ngyll%C3%A4%20rajattu%20

On kuitenkin turha odottaa meiltä joulukorttia, jossa kissa ja koira sopuisasti poseeraavat jouluhelyjen somistamina. Sen aikaansaamiseksi tarvittaisiin paljon vahvaa teräsverkkoa, kuvamanipulointia ja Tuire Kaimiota!

Netti pursuaa suloisia videopätkiä, joissa eri eläinlajit kaveeraavat ja hoitavat toisiaan. Niissä simpanssi palluttelee leijonan pentuja ja kissa on adoptoinut keltaiset ankanpojat. Näistä innostuneena minäkin päätin ystävystyttää ajokoiran ja lampaat. Rymyn häntä kun oli jo alkanut kiinnostuneesti vispata, aina kun se lenkille lähtiessä haisteli villaväkeä aidan raoista. Niinpä kerran elokuun iltahämärässä ohjasin koiraa taluttavan isännän sisään laitumen portista.

Milli ja Molli – nuo ihanat rakastavat ja rakastettavat karitsat – olivat silminnähden innoissaan; saatiin taas uusi kamu!  Mutta hetken tilannetta punnittuaan johtajauuhi painoi leuan rintaansa ja alkoi peruuttaa ottaakseen vauhtia. Siinä vaiheessa kehotin miehenpuolia vikkelästi poistumaan aitauksesta. Lampailla on kova otsaluu!

Paljon paremmin ei onnistunut sekään kissan ja peuranvasan tutustuminen, jota seurasin ikkunasta eräänä päivänä. Vasa oli yksinään syömässä rehukaalia pellon kulmassa ja harmaaviiruinen kissa hiippaili matalana sitä kohti. Aika lähelle se pääsikin kunnes peura säpsähtäen nosti päänsä ja teki oikeaoppisen tömistysvaroituksen etujaloillaan. Tekniikka oli vielä ehkä hiukan hakusessa, mutta tömps oikealla ja vasemmalla vuorotellen sujui jo hienosti. Valkoinen häntä vain vilahti ja vasa häipyi metsään.

Kissa jäi istumaan peltoon hölmistyneen oloisena. Tiedä sitten kaihersiko sitä menetetty ystävyys vai sivu suun mennyt todella suuri paisti!

                                                                 Kissa ja ankanpojat löytyy tästä