….olen tullut ajatelleeksi seuraavaa:
Tämä ystäväni ei ole lainkaan opiskelunvastainen ihminen, päinvastoin; hänestä ihmisen pitää aina oppia uutta, innostua uusista asioista, eikä koskaan jäädä nurkkiin homehtumaan. Ehkä hän möläytti tuon kysymyksen vahingossa, enempää ajattelematta. Tai ehkä hän ei käsitä, miten kirjoittamisen opiskelu voisi olla hyödyllistä. Tai jospa hän jopa kuvitteli, että osaan kirjoittaa opiskelemattakin. Totta tavallaan sekin, jokainen osaa.
Joka tapauksessa tällä hetkellä olen ylpeä siitä,
- että selvitin kaikki viisi kurssia olematta kertaakaan pois tunnilta.
- tein määräaikaan mennessä kaikki annetut kotitehtävät, vaikka usein viimetingassa ja valkoisen paperin kammoa potien.
- että selvisin myös lyriikan kurssista, vaikka olin tyroksiinitauolla kilpparisyöpähoitojen takia, ja lääkärien mielestä minun olisi kuulunut olla väsynyt, masentunut ja hidasliikkeinen zombie.
- en saanut kertaakaan ylinopeussakkoa kiirehtiessäni koulun penkille (vaikkei tämä tosiaankaan ole mikään ylpeilyn aihe, mutta täytyi nyt mainita sekin).
Olen iloinen
- jokaisesta uudesta säännöstä, termistä, käsitteestä, keinosta, metodista, harjoituksesta, tyylilajista, muodosta, näkökulmasta, merkityksestä, jne.. jonka opin.
- kolmesta erilaisesta opettajasta: Juhanasta, Johannasta ja Sadusta
- kaikista ”typeristä” ryhmätöistä ja pulpettien siirtelystä
- niistä hiljaisista hetkistä, jolloin kukaan ei osannut sanoa mitään, ja niistä jolloin kaikilla oli sanottavaa niin, että suunvuoroista kilpailtiin.
Suorastaan onnellinen olen kaikista opiskelijakavereista, joihin sain tutustua, ja jotka kirjoittivat huikeita tekstejä. Voisin luetella heidät kaikki, mutta mainitsen vain muutaman:
Minttis, joka uskoi kirjaansa ja teki sen.
Minde, jonka energia tuntui riittävän kaikkeen.
Maukka, joka kätki hämähäkin päähänsä mennessään kampaajalle! :)
Tapsa, jonka läppäri joskus ylikuumeni.
Ulla-Maija, stadin friidu, jonka kanssa (minä, maalaistyttö) puhuin pystybaarissa maatalouspolitiikkaa, ja löysimme paljon yhteisiä kokemuksia.
Aarne, joka tunsi kaikki filmitähdet…
……Hei tämähän on ihan kuin kiitospuhe Oscar-gaalassa; kaikkia haluaisi kiittää, mutta aika ei riitä!
.
Kommentit