Ostaa miten kauniita tussikyniä tahansa, ne on pakattu nahkeaan muovikoteloon, joka ei kenenkään silmää ilahduta. Siksi nahkea kotelo kannattaa työntää paperiroskien mukana lämpökeskuksen pesään, jossa se käryää ja savuttaa niin, että varmasti tietää ympäristörikosta tekevänsä.
 
Sen jälkeen onkin hyvä syy lähteä Somerniemen kesätorille ja tehdä sieltä Ostos. Heti torille ehdittyäni koukkasin savipajan pihaan tutkimaan kakkoslaatua sisältävät tarjouslaatikot. Sieltä löytyi yksi aivan vastustamaton turkoosinvärinen muki kolmella korvalla. Minä tyhmä kuitenkin vastustin, koska torikierros oli vasta alussa. Mitä sitä nyt turhaa lastia itselleen.
 
Arvatkaa oliko tarjouslaatikossa mukia, kun kierros oli tehty? No ei ollut. Niinpä minä kirvelevin mielin marssin kauppaan sisälle ja ostin normaalihintaisen. Maksoin siitä yli puolet enemmän. Mitä opimme tarinasta? Aikainen lintu saa madon ja halvemman mukin.
Motivoiduin kuitenkin siivoamaan surullisenkuuluisasta työpöydästäni pinnan näkyviin, kun sain palkkioksi asettaa tämän asetelman sitä somistamaan.
 
 
Jo aiemmin viikolla olin Turkkusessa käydessäni hankkinut itselleni uuden reijittäjän. Joten silläkin työsaralla tuli vahdinvaihto. Tämä vanha rumilus haukkasi vielä moitteettomasti paperia, mutta mittatikku oli jo vuosien saatossa katkennut ja kadonnutkin. En toki heittänyt konetta roskiin, vaan laitoin Vie mitä haluat –laatikkoon. Sille voi vielä löytyä käyttäjä.
 
 
Tässä uusi kaunokainen. Kymmenen vuoden takuu. Väri metallinhohto pinkki!