Syvälle luotaavissa haastatteluissa kysytään usein henkilön mottoa. Ja ihmiset vastaavat siihen jotain hienoa, kuten "Tee muille se, mitä haluat itsellesi tehtävän". Tai jopa "Ihminen on oman onnensa seppä". Olen elänyt omaa elämääni ihan ilman mottoa, kun en tuollaisia korulauseita ole osannut allekirjoittaa.

Kerran se sitten vaan putkahti jostain: Aina jotain! Niin lyhyt ja ytimekäs. Konstailematon ja aito. Kaiken lisäksi se toimii molempiin suuntiin kuin kaksitoiminen venttiili!

Ensiksikin: Kenenkään elämä ei ole koskaan niin turhaa, niin pilalla, niin masentavaa, eikä niin raunioina, etteikö olisi jotain. Jos ei muuta, niin vaikkapa ilmaa hengitettäväksi tai sentti rahaa taskun pohjalla. Joku toivo. Pienenpieni unelma.

Ja toiseksi: Ikinä onni ei ole täydellinen. Hienoimpanakin hetkenä idyllissä on jo ehkä vielä huomaamaton särö. Joku kiusallinen häiriö. Riitasointu. Aina jotain. Elämä on helpompaa, kun sen myöntää ja hyväksyy. Kun kelpuuttaa naarmuisenkin onnen, ei jää makaamaan raunioihinkaan.

Uskokaa pois, aina on jotain.