Koira jolkottaa tasaista vauhtia polkupyörän vierellä. Nuuhkii samalla tienvieren ruohikkoa. Vilkaisee välillä isäntää kuin kysyen: Meneehän tämä hyvin? Tästäkö tiehaarasta käännytään? Ja hyvinhän se menee. Koira kohtaa rauhallisesti harvat tiellä liikkujat, niin autot kuin kävelijätkin. Mitäs me niistä.

Koira on odottanut tarhassa malttamattomana iltalenkille lähtöä. Aikansa kuluksi se on kalunnut luuta ja kuopannut maahan yhden porsaankorvan. Jemmakin on hyvä olla olemassa. Vasta auringon laskiessa ja ilman hiukan viilennyttyä on lähdetty matkaan.

Kotona odottaa raikas vesikuppi ja turvallinen oma koppi. Isäntäkin tulee hetkeksi tarhaan kaveriksi. Juttelee koiralle ja muljuttaa sen korvat. Emäntä laittaa pihavalot yöksi päälle, ettei koiralla ja lampailla ole pilkkopimeää. Se on ehdottanut, että koiran kutsumanimi Rymy vaihdettaisiin Hymyksi. Ärrää voisi pehmentää pikkuhiljaa ja huomaamatta, se sanoo.

Yksi huomionarvoinen juttu vielä: Kun isännän auto lähtee pihasta, koira ilmaisee mielipiteensä siitä sanomalla uuiuiui. Ja kun auto palaa takaisin, Rhymyn häntä piirtää ilmaan suurta, iloista ympyrää.